Khrys weblog

Katsastakaa myös videot Khrystube:ssa, siellä on paljon uusia.

Australiassa emme missään nimessä halunneet jättää väliin Suurella Valliriutalla käyntiä. Emme vaan tienneet ollenkaan minne kannattaisi lentää, koska riutta on yli 2000 kilometriä pitkä ja mahdollisuuksia monia. Retkiä tehdään ainakin Mackaystä, Cairnsistä ja Port Douglasista. Muutaman vinkin perusteella valitsimme summamutikassa kauimmaisena olevan Port Douglasin. Myöhemmin olimme tosi tyytyväisiä valintaamme, koska Port Douglas on noista kolmesta pienin paikka, vain muutamasta kadusta koostuva rauhallinen lomakylä. Cairns on myös ihan viehättävä, pieni kaupunki, mutta ihan eri maailma kuin Port Douglas. Mackaystä emme tykänneet, tosi iso kaupunki, josta oli vaikea löytää edes rantaa. Cairnsin hyvä puoli on se, että sieltä riutalle järjestetään myös useamman päivän retkiä, Port Douglasista tietääksemme vain päiväretkiä (ei varma tieto).

Vietimme Port Douglasissa kokonaisen viikon huilaten ja nauttien paikallisista meren antimista. Port Douglasissa on pitkä, hieno hiekkaranta. Emme valitettavasti voineet uida meressä, koska marraskuusta kesäkuulle asti Queenslandin trooppisissa vesissä elelee vaarallisen myrkyllisiä kuutiomeduusoja. Tällöin uiminen on sallittu vain pienen pienellä verkotetulla alueella tai suojapuku päällä. Hotellillamme oli onneksi useampi uima-allas. Sää ei kuitenkaan ollut meille suosiollinen, vaan enimmäkseen pilvinen ja sateinen, ja jouduimme odottelemaan valliriutalle pääsyä. Odotellessa kävimme krokotiiliristeilyllä viereisellä joella. Yksi krokotiileista antoi kunnon näytöksen hyökkäilemällä kalojen kimppuun.
   
Kuvat
Diaesitys

Teimme riutalle yhden päiväretken. Venematka sinne kestää pari tuntia ja reissu maksaa lähemmäs parisataa euroa per nuppi, sukellus enemmän, joten kerta sai riittää. Snorklaaminen/sukellus riutalla oli ehdottomasti yksi koko reissumme kohokohdista. Näimme lukuisia erilaisia, erivärisiä kaloja ja koralleja. Upeimmista kaloista mainittakoon Finding Nemo – elokuvasta tutut vuokkokalat (clown fish), sekä valtavan kokoiset, hassuotsaiset Napoleon Wrasset. Meitä ihmetyttivät myös jättimäiset, pari metriä leveät simpukat. Minulla oli yllättäen snorklaten paras tuuri haiden suhteen, ja näin hain pari kertaa, enemmän kuin pojat sukeltaen. Pieniä vaarattomia riuttahaita, mutta aika sykähdyttävä kokemus kuitenkin. Enkä panikoinut yhtään :).
Meidän vedenkestävä halpiskamera meni rikki kesken kaiken, joten jouduimme ostamaan ammattivalokuvaajan ottamat kuvat. Tosi mukava matkamuisto kieltämättä hyvälaatuiset kuvat.
   
Photos
Slideshow

Jonaksen palattua Ruotsiin meidän piti päästä Brisbaneen josta meillä olisi seuraava lento. Lennot olivat melko hintavia (yleensä Australian sisällä on halvempi lentää kuin mennä bussilla), ja koska meillä oli vielä kymmenen päivää aikaa, olisi ajaminen hyvä vaihtoehto. Vuokra-autot vaan olivat vähissä ja kalliita, mutta onnistuimme löytämään loistavan diilin, jossa saimme ajaa matkailuauton Cairnsistä Brisbaneen pelkän bensan ja lisävakuutuksen hinnalla. Ehtona oli että 1740 kilometrin matka piti taittaa neljässä päivässä. Koska sallittu kilometrimäärä oli myös rajoitettu, emme lähteneet tavoittelemaamme autioon sisämaahan, vaan ajoimme alas suorinta rannikkotietä. Ajoin koko matkan koska Chrisin ajokortti jäi ilmeisesti hostelliin Tasmaniassa. Matka taittui helposti ja kulki halki banaaniviljelmien, sokeriplantaasien, savannien ja rantojen.
   
Kuvat
Diaesitys

Perille päästyämme kuulimme olleemme onnekkaita, koska Brisbanessa oli edellisten päivien aikoina ollut pahimmat rankkasateet ja tulvat vuosikymmeniin, teitä oli suljettu ja ihmiset eivät päässeet koteihinsa. Tämä jatkui ympäröivillä alueilla vielä monta päivää, ja mm. rantoja evakuoitiin. Me ihmettelimme koko hössäkkää hotellihuoneemme telkkarista, koska emme olleet nähneet sateista jälkeäkään. Onnistuneen Australian osuutemme päätti mukava illallinen Boliviassa tapaamamme australialaispariskunnan kanssa.
   
Photos
Slideshow

Ehdimme sopivasti Sydneyhyn 30-vuotissynttäripäiväkseni. Kävin edellisenä päivänä kampaajalla ja ostamassa vihdoin kiireessä mekon, jotta näyttäisin hiukan siistimmältä. Reissussa rähjääntyy eikä jaksa meikkailla tai hiuksia laitella.
Otimme paremman hotellin oopperatalon vierestä ja nautimme aurinkoisesta päivästä upeassa kasvitieteellisessä puutarhassa. Sydneyn puutarha/puisto on hienoin mitä olen koskaan nähnyt. Siellä on valtava määrä puita ja kukkia, ja puissa roikkuu sadoittain mielenkiintoisia oransseja lepakoita. Vaikka emme kiertäneetkään koko kaupunkia, on Sydney näkemämme perusteella suosikkimme Australian itärannikon suuremmista kaupungeista. Siellä kävi kateeksi australialaisia, jotka voivat nauttia auringosta ja lenkkeillä puistossa ympäri vuoden. Mutta pitää heidän tosin olla tosi varovaisiakin auringon kanssa, Australiassa on enemmän ihosyöpätapauksia kuin missään muualla maailmassa.

Illalla sain uima-altaalla tapaamaltani mukavalta länsi-Australialaiselta pariskunnalta pullon kuohuviiniä. Illallistimme hienosti kengurua, krokotiiliä ja emua maistellen. Sen suurempia pippaloita en järjestänyt, ei jaksa vanha enää riekkua aamuun asti ;) Eivät onneksi pudottaneet minua lentokoneesta tai muuta mukavaa niinkuin olin pelännyt.
   
Photos
Diaporama

Seuraavana aamuna nauttimamme herkullisen mustikkajuustokakun jälkeen kaipasimme jälleen liikuntaa ja suuntasimme lähistöllä sijaitseville sinisille vuorille. Kävelimme siellä kauniissa maisemissa pari reittiä Wentworthissa ja Katoombassa. Ajaminen sinisille vuorille oli hidasta, koska reitti kulkee Sydneyn lähiöiden ja monien kylien läpi, ja kuten Uudessa Seelannissakin, Australiassa tuntui olevan tietöitä, ihan joka puolella.
   
Kuvat
Diaesitys

Sitten rannikolle kohti “maailman kauneinta paikkaa”, Forsteria. Australialaiset ovat ainakin ylpeitä maastaan, ja on hauskaa kuunnella, kuinka monta maailman kauneinta paikkaa Australiasta löytyy. Paikalliset eivät tunnu matkustelevan paljoakaan omassa maassaan, ja kauhistelevat aina ajo-ohjeita kysyessämme kuinka hurjia matkoja kuulemma ajamme. Hyvin ystävällisiä ovat ihmiset täällä.
No tämä Forster oli kyllä kaunis paikka, siellä on hieno hiekkaranta, ja ei juurikaan turisteja toukokuun alussa. Venerantaa pitkin kävellessämme näimme delfiinejä ensimmäistä kertaa luonnossa. Valitettavasti emme ehtineet jäädä rannalle lekottelemaan, koska meidän piti lähteä kohti Brisbanea, josta meillä olisi lento Suurelle Valliriutalle Port Douglasiin.
Matkalla pistäydyimme vielä Australian itäisimmässä kohdassa Byron Bayssä, sekä illan hämärtyessä Miamia muistuttavassa kuuluisassa Surfer’s Paradisessa (surffaajan paratiisissa).
   
Kuvat
Diaesitys

Tasmaniasta palasimme Melbourneen, josta vuokrasimme auton päämääränä ajaa Brisbaneen kymmenessä päivässä. Melbourne on mukava kaupunki, jossa on paljon vanhoja ja uusia rakennuksia sopivassa suhteessa. Ravintoloita löytyy melkein maailman joka kolkasta, ja ostosmahdollisuudet ovat houkuttelevat. Minä halusin ostaa mekon ja vietin päivän kierrellen kauppoja sillä aikaa kun pojat kävivät Melbournen akvaariossa. Vaikka en ole mikään himoshoppaaja, niin välillä tietysti harmittaa matkan varrella se, ettei voi ostella kaikenlaista koska ei mahdu laukkuun. Yleisesti kun lähes joka maassa olisi halvempaa kuin kotona. Onnekseni (tai enempi Chrisin onneksi :)) en ymmärrä nykyajan muodin päälle, joten enpä kyllä löytäisikään paljoa ostettavaa. Näin kävi myös mekon kanssa Melbournessa, suurin osa valikoimasta oli liian lyhyttä englantilaiseen tyyliin, taikka tarkoitettu aasialaisten kokoisille, joita Australiassa asuu paljon. Katukuva Melbournessa on puoliksi aasialaista ihmisineen ja aasialaisine ravintoloineen.

Kuvat
Diaesitys

Melbournesta suuntasimme aluksi etelään Philipin saarelle katsomaan sinisiä pikku pingviineitä, joita olimme vilauksilta jo nähneet Uudessa Seelannissa sekä Tasmaniassa. Ero tällä kertaa olisi, että näkisimme niitä sadoittain. Philipin saari on kuuluisa pingviiniparaatiksi kutsutusta spektaakkelista, jossa maksua vastaan pääsee rannalle rakennettuihin katsomoihin seuraamaan pingviinien maihinnousua. Tämä kokemus oli todella mahtava. Yht’äkkiä vesirajasta nousee aivan samanaikaisesti kymmeniä pikku päitä. Pingviinit nousevat rannalle ja alkavat tepastella kohti pesiään. On aivan hiljaista. Ensimmäisen joukon saavuttaessa katsomon reunan sama toistuu uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen. Ainakin kymmenen kertaa. Niitä on satoja, jopa tuhansia. Pingviinit tallustavat yksi toisensa jälkeen katsomon ohi, ja pääsemme ihailemaan niitä metrin päästä. Kun ne saapuvat rinteissä puskissa sijaitseviin pesiinsä partnereidensa luokse, alkaa omalaatuista kurlutusta kuulumaan sieltä täältä. Joillekin tulee tappelu, koska toisen poissaollessa pesään on ilmestynyt kilpailija, ja on epäselvää että kenellekäs pesä kuuluukaan. Ihmettelemme, miksi pingviinit yhä pesivät tällä paikalla, huolimatta siitä että ihmiset pällistelevät niitä illasta toiseen. Ehkä niillä ei ole vaihtoehtoa, ja ovat tietysti jo tottuneet ihmisiin. Jotkut ovat vain niin käsittämättömän typeriä ja huutelevat eläinraukoille kuin koiralleen. Pingviinejä ei (onneksi) saa valokuvata, joten meillä ei vieläkään ole kuvaa näyttää teille näistä maailman pienimmistä pingviineistä. Joten tämä teidän on mentävä kokemaan itse :).
Philipin saarella kävimme myös suojellulla alueella bongaamassa suloisia koaloita. Ne näyttävät suurilta pehmoleluilta. Koalat saavat ravinnostaan, eukalyptuksen lehdistä niin vähän energiaa, että ne eivät paljoa liiku, ja nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa!

Kuvat
Diaesitys

Matkalla Brisbaneen halusimme nähdä muutakin kuin vain rannikkoa, joten poikkesimme Australian alpeille katsomaan onnistuisimmeko löytämään Australiasta lunta. Aluksi epäilytti, koska emme nähneet mitään vuorten tapaistakaan. Sitten oli pakko uskoa että kai siellä on lunta oltava saapuessamme tielle, joka oli suljettu siellä viikko sitten(!) sataneen lumen vuoksi. Alppien läpi oli kyllä toinenkin reitti, jota pääsimme jatkamaan, mutta olisi ollut ihan kiva kuulla suljetusta tiestä turisti-infosta, joka vallan suositteli kyseistä mutkaista tietä, jonka vuoksi päädyimme ajamaan 80 kilometriä ylimääräistä…
No, ehdimme onneksi juuri ja juuri ennen pimeää vielä autiona olevan hiihtokeskuksen luokse pyörittelemään parit lumipallot ja ottamaan valokuvat. Se riitti, koska ylhäällä oli niin kylmä, että aloimme jo kaipaamaan trooppiseen lämpöön.

Kuvat
Diaesitys

Vaikka meillä oli yhteensä vain viisi viikkoa aikaa valtavassa Australiassa, halusimme viettää niistä neljä päivää Tasmanian saarella, koska olimme kuulleet paikasta niin paljon kehuja.
Hyvä ystävämme Jonas lensi Ruotsista lomailemaan kuukaudeksi seuraksemme Australiaan. Tavattuamme hänet Melbournessa lensimme Tasmaniaan, koska se oli yllättäen paljon halvempaa ja nopeampaa kuin lautalla matkustaminen.

Pääkaupungissa Hobartissa juhlimme ensin Jonaksen synttäreitä perinteisesti irlantilaisessa pubissa. Seuraavana päivänä suuntasimme etelään Brunyn saarelle.
Ensimmäisenä iltana siellä näimme ensimmäiset wallabimme. Niitä oli kymmenittäin leirintäalueen ympäristössä, sekä ruskeita että valkoisia, eivätkä ne säikkyneet vaikka otimme kuvia parin metrin päästä. Oli hienoa nähdä niitä luonnossa. Luulimme ruskeita ensin kenguruiksi, mutta kuulimme paikallisilta niiden olleen wallabeja. No eipä mitään, eivät hekään kaikki kuulemma erota noita kahta eläintä toisistaan.

Seuraavana päivänä halusimme nähdä äskettäin uhanalaiseksi julistetun Tasmanian paholaisen, joten menimme eläinpuistoon . Ne veijarit osaavat olla todella häijyjä toisilleen, ja niiden ärjyessä ei ihmettele mistä ovat pahan maineensa ja nimensä saaneet. Mutta osaavat ne olla suloisiakin (nukkuessaan), kuten kuvista näette. Samassa eläinpuistossa näimme myös paljon muitakin Australiassa eläviä eläimiä, mm. kenguruita, koaloita, vompatteja ja nokkasiilejä. Niiiiiiin suloisia! Vaikka en yleensä ole kaikista eläinrakkain, en olisi millään malttanut lähteä pois noiden suloisten ja erikoisten tallustelijoiden luota, joten poikien piti suunnilleen kantaa minut ulos.

Tasmania on täynnä luonnonpuistoja, me ehdimme tekemään parin tunnin vaelluksia itärannikolla sijaitsevissa South Brunyn, Freycinet-, sekä Douglas-Apsleyn luonnonpuistoissa.
Reitit olivat kaikki melko erilaisia, hienoja maisemia kaikissa. Viimeisellä vaelluksella puolet reitistä kulki pitkin kuivaa, kivistä jokea, ja matkasimme hyppien kiveltä toiselle.

Kuvat
Diaesitys