Khrys weblog

Buenos Aires on valtavan suuri, enemmän eurooppalaistyylinen kaupunki.
Ensivaikutelma lähiöistä on sekava, koska erilaisia taloja laidasta laitaan on sikin sokin ilman mitään järjestelmällisyyttä. Keskusta on paljon järjestelmällisempi ja huolitellumpi. Kaupungissa on kesällä todella kuuma, ja matkalla lentokentältä näki paljon autoja pysähtyneenä lepotauolle puiden varjoon.

Majoituimme keskustaan, josta oli helppo liikkua katsomaan nähtävyyksiä sekä kauppoihin. Lähetimme paketin Ranskaan koska laukkumme alkoivat uhkaavasti ylittää sallitun 20 kilon rajan. Mielenkiintoista oli, että Eurooppaan sai lähettää jostain kumman syystä maksimissaan vain kahden kilon paketin, grammalleen.

Koska olimme Argentiinassa, oli tietysti pakko maistaa kuuluja pihvejä. Paikallinen tapa on syödä vasta klo 22-24 aikaan. Koska pihviravintolat sijaitsevat kunnon kävelymatkan päässä keskustan kaduista, suosittelemme ottamaan taksin. Taksit ovat luotettavia ja ravintolareissu maksaa vain muutamia euroja suuntaansa.
Emme löytäneet niitä huhuttuja kilon pihvejä, mutta söimme erinomaisessa 12 euron syö-niin-paljon-kuin-haluat buffetissa, joka sisälsi alkupalapöydän, valikoiman lihoja ja makkaroita grillistä, pullon viiniä ja jälkiruoan. Parhaan pihvin IKINä saimme kuudella eurolla “El Desnivel”-nimisestä ravintolasta. Argentiina todellakin on pihvimaiden ykkönen! (Eetu, emme tietenkään ole vielä käyneet Brasiliassa, joten voit vielä laittaa paremmaksi :) )
Maha oli tyytyväinen saadessaan taas syödä normaalisti ja mitä halusi.

Kuvat
Lisää kuvia

Lentääksemme seuraavaan maahan, Argentiinaan, meidän piti kulkea Sucren ja Santa Cruzin kautta. Bussimatka Sucreen oli hmm.. mielenkiintoinen ja onneksi viimeinen Boliviassa. Suuri osa teistä on päällystämättömiä ja bussit eivät maailman parhaassa kunnossa. Puolet matkasta La Pazista Uyuniin tietä oli ollut hädin tuskin nimeksikään, bussi keikkui niin että tuntui ajoittain melkein kellahtavan.
Uyunista Sucreen taas lasketaan yli 4000 metrin korkeudesta alle 2000 metriin, ja bussin jarrut itkivät itkuvirttä. Tie ei onneksi kuitenkaan kulkenut rotkon vieressä ja onnellisesti päästiin perille. Niin liikennehän muuten sekä Perussa että Boliviassa on melko kaaosmaista, kaistat ovat olemassa mutta niitä ei käytetä, ja ohituksissa ei juuri ole järkeä. Yllättävän vähän onnettomuuksia silti näimme, joten kai heidän systeeminsä on heidän mielestään jotenkin toimivaa…

Sucre oli vauraimman, leppoisimman ja mukavimman oloinen kaupunki jota olemme Boliviassa nähneet. Rentouduimme hyvin eurooppalaisessa kahvilassa, jossa uskaltauduimme maistamaan yhtä paikallisista herkuista, lautanen jossa on keko lihakastiketta, makkaraa, keitettyjä kananmunia, ranskalaisia perunoita, paistettua sipulia, tulisia paprikoita ja tomaattia, sekä kunnon pläjäys majoneesia. Paras maassa maistamamme ruoka (sori emme muista nimeä). Lepäilimme niin täydellisesti, ettemme viitsineet tällä kertaa edes ottaa kuvia.

Santa Cruz on maan suurin kaupunki, saimme turistikierroksen taksin kyydissä matkalta lentokentälle, ja yövyimme paikassa vain koska jatkolento oli vasta seuraavana päivänä.

Uusi sivu: Olemme tällä hetkellä täällä
Koska blogipäivityksemme eivät tietenkään aina ole ihan ajan tasalla, Chris teki kartan, josta voitte seurata missä asti olemme milloinkin menossa.
Voitte klikata myös “Maailmanymparimatka ’09”

Ehkä paras retki tähän mennessä suuntautui maailman suurimmalle suolajärvelle.
Mukava joukkomme koostui kahdesta australialaisesta, kahdesta saksalaisesta, meistä sekä kuski/mekaanikko/kokki/oppaastamme. Onneksi olimme vertailleet etukäteen vinkkejä eri matkatoimistoista, koska tälle retkelle tarjoajia riittää kuutisenkymmentä, ja kaikki kuskeista ja autoista eivät ole luotettavia, renkaita vaihdetaan useaan otteeseen ja kuskit saattavat viettää iltaa alkoholin parissa ja ajaa huolimattomasti. Valitsemamme Esmeralda-toimisto osottautui hyväksi valinnaksi.

Suolajärvi näyttää lumelta, ja kävely siellä kuulostaa samalta kuin kävely pakkaslumella. Suola myös heijastaa auringonvaloa tosi kirkkaasti ja saa olla varovainen ettei polta itseään.

Suolajärvi itsessään on tosi ihmeellinen paikka suolahotelleineen ja jättikaktussaarineen, mutta tällä reissulla saa ihmetellä myös erivärisiä järviä, kivimuodostelmia keskellä monenmoisia aavikoita, geysireitä ja kuumia lähteitä.
Eläinkuntaan kuuluu flamingoja, laamoja, alpakoita ja vikunoita.
Yöpymispaikat ovat pikkukyliä keskellä ei mitään tuulisissa lännenelokuvan maisemissa.

Kuvat päivä 1
Kuvat päivä 2
Kuvat päivä 3

Matka rajan yli maailman korkeimmalla sijaitsevaan pääkaupunkiin La Paz:n kesti lähes kellon ympäri ilmoitetun seitsemän sijaan… Rajamuodollisuudet sujuivat tosin reippaammin kuin Venäjällä.
Kuvat matkalta

Vuorten ympäröivään laaksoon sijoittuva La Paz oli tosi positiivinen yllätys, talot näyttivät mielestämme paljon paremmilta kuin Limassa, vaikka olemme kuulleet Bolivian olevan todella köyhä (Perussa maanjäristykset ja asukasluku vaikuttanevat paljon asiaan).
Jäimme kaupunkiin jumiin (kaivattu lepotauko) viikonlopun yli, koska sunnuntaina maassa äänestettiin uudesta perustuslaista, eivätkä silloin kulkeneet mitkään yleiset kulkuneuvot, ja melkein kaikki paikat oli kiinni. Vietimme aikaa mm. yksin matkustavan irlantilaisen nuoren naisen, sekä uusiseelantilaisen pariskunnan kanssa. Oli pakko juoda myös muutama olut koska tuoppi sisältyi huoneen hintaan (ovelaa..)

Satuimme paikalle muutenkin mielenkiintoiseen aikaan, koska lauantaina alkoivat
3 viikkoa kestävät Alasita-markkinat.
Silloin kaduilla myydään kaikenlaista tavaraa pienoiskoossa, taloja, autoja, eläimiä, minirahoja eri valuutoissa sekä minipasseja, ja kukakin voi ostaa mitä toivoo tulevalle vuodelle.
Hostellilla järjestettiin sitten seremonia, jossa noitatohtori siunasi ostetut tuotteet. Jokaisen piti tehdä viisi toivetta ja polttaa viisi koka-lehteä. Toiveiden pitäisi näin tehden käydä toteen.
Kuvat

Maanantaina kävimme kaupungin kyljessä sijaitsevassa Valle de la Lunassa eli kuulaaksossa. La Pazia ympäröivät vuoret ovat muodostuneet enimmäkseen savesta. Niiden mineraalipitoisuuden ansiosta vuoret saavat erikoiset, vaihtelevat värit beigestä punertavaan. Laakson upeita, erikoisia kivimuodostelmia, tippukivipylväitä, olisi taas voinut tuijotella koko päivän.

Kuvat