Khrys weblog

Saapuessamme Ranskalle kuuluvalle Tahitille, aikomuksenamme oli Tahitin lisäksi käydä parilla lähisaarella, ehkäpä Bora Boralla ja Moorealla. Paikan päällä kuulimme että Bora Boralle menevät laivat olivat täynnä melkein kuukauden eteenpäin, ja lentoliput olisivat maksaneet ainakin parisataa euroa per hlö. Totesimme, että järkevin ratkaisu on viettää viikko Moorealla, jonne on vain puolen tunnin laivamatka, ja
toinen viikko Tahitilla. Tahitilaiset kehuivat Mooreaa hienommaksi paikaksi kuin Tahiti, sinne he kuulemma itse suuntaavat vapaapäivinänsä.

Moorealla vuokrasimme mökin ystävälliseltä perheeltä. Paikka oli oikein hieno ja mukava, minun vain piti totutella sisäseinillä juoksenteleviin sisiliskoihin. Chris seuraili innolla kuinka ne metsästivät hyttysiä ja muita lentäviä ötököitä. Isoja hämähäkkejä sisälle eksyi onneksi vain yksi, eikä se ollut ihan sellainen tarantella-kokoinen joista Chrisin äiti oli kertoillut Tahitin työkomennuksensa ajoilta.
Yhtenä päivänä vuokraemäntä opetti meille kuinka paikalliset valmistavat raakaa tonnikalaa kookosmaidossa. Se oli tosi kivaa koska olimmekin juuri toivoneet moista oppituntia. Perussa ja Pääsiäissaarilla syömämme raaka kala oli niin hyvää, ja se on jotain johon emme ole tottuneet ja jota emme ole osanneet kokata. No nyt osaamme, joten meille ensi vuonna syömään tulevat, tiedätte mitä odottaa :)
Perheen tytär myös toi maistiaisiksi paikallisia hedelmiä ja piirsi meille kuvia. Perheen kissa viihtyi hyvin terassillamme varsinkin ruoka-aikoihin.
Chris laittoi aamupalaa ja kokkasi melkein joka päivä ja mie sain vain laiskotella ja löhöillä. Meistä oli aluksi outoa herätä joka aamu jo kuuden aikoihin vaikka ei ollut pakko, mutta täällä se on luonnollista koska pimeä laskee aikaisin ja aamulla kaikki heräävät auringonnousun aikaan (kukonlauluun tietenkin, joka on reissullamme muutenkin herättänyt harva se aamu). Tämä sopikin kuitenkin meille hyvin koska aikaero Pääsiäissaarelle on -4 tuntia, ja olimme väsyneitä jo kahdeksan aikaan. Oikeastaan ensimmäinen kerta tähän mennessä kun tunsimme aikaeron.

Vaikka mökkimme ei ollut ihan rannalla, olimme onnekkaita koska luullaksemme saaren paras uimaranta oli vain 500 metrin päässä. Siellä kävimme päivittäin pari kertaa uimassa ja snorklailemassa ihastellen värikkäitä kaloja. Vesi oli todella kirkasta ja koralleja ja kaloja löytyi heti parin metrin päästä rannasta. Kerran valtava rausku uiskenteli vierestä polvenkorkuisessa vedessä. Tietysti juuri silloin kun vedenkestävässä kamerassa oli filmi täysi. Chris koitti metsästellä rauskuja seuraavana päivänä kameran kanssa, muttei löytänyt enää niin isoa.
Koska saarilla on sadekausi, saimme olla rannalla rauhassa. Sää oli kuitenkin tosi hieno ja viikon aikana satoi vain vähän. Aurinko on täällä tosi kuuma ja emme valitettavasti voineet tämän vuoksi olla koko aikaa meressä. Yhtenä päivänä ajelimme skootterilla saaren ympäri. Todella upea viikko.
Kuvat

Tahitilla olimme onnekkaita, koska saimme asua viisi päivää upouudessa, vain viikkoa aikaisemmin avatussa neljän tähden hotellissa todella edulliseen hintaan. Avuliaat turisti-infon työntekijät bongasivat tämän avajaistarjouksen meille kysellessämme kohtuuhintaisia majapaikkoja (joita ei todella paljoa saarelta löydy, ja muutenkin kaikki on kallista). Minä nautin kovasti suuresta uima-altaasta. Ainut huono puoli oli, ettei hyvää, snorklaamiseen sopivaa rantaa ollut lähettyvillä. Mutta oli hyvä pitää taukoa merestä, sillä olimme onnistuneet 40-suojakertoimisesta aurinkorasvasta (joka muuten maksaa Tahitin saarilla 20 euroa pullo) huolimatta kärventämään nahkaamme ihan turhan paljon, ja hankkimaan nuhankin. Tahitin viikko oli myös sateisempi kuin Moorean, mutta onneksi meillä oli hieno, häämatkaan sopiva hotelli ;)
Kuvat “Pension de la plage”
Kuvat “Hotel Manava”

Olimme yllättyneitä, että Tahiti ei ollutkaan niin turistirysä kuin olimme odottaneet. Hotelleja on vain siellä täällä, ja pääasiassa saari ja sen rannat ovat paikallisten kansoittamia.
Hotellien lähistöllä ei myöskään ole ravintoloita, baareja ja kauppoja, kuten olemme tottuneet näkemään Euroopan turistikohteissa. Monin paikoin ainoita ruokapaikkoja ovat ympäri saarta sijaitsevat patonki/crepes/burgerivaunut. Pääkaupungin Papeeten ulkopuolelta postikortteja ym. turistitavaraa voi olla jopa vaikea löytää. Matkaoppaiden kuvien unelmarannoista haaveilevia neuvomme suuntaamaan Tahitia ympäröiville pikkusaarille pääsaaren sijaan.
Kuvat ja video

New version has been half rewritten.
What’s in there :
– no frames ;
– new skin (and it will be easier to change it later) ;
– no new functionalities however, but when I’ll have a bit of time, I’ll work on it.

Have fun !

Pääsiäissaari kuuluu Chilelle, ja se sijaitsee 3600 km mantereesta länteen, ollen yksi maailman eristäytyneimmistä asutuista saarista.

Olimme käyttäneet etukäteen paljon aikaa majoituksen etsimiseen netin kautta, koska suurin osa majapaikoista saarella on kalliita. Löysimme pari edullista bed-and breakfast, kotityyppistä vaihtoehtoa. Soitimme yhteen paikkaan, mutta koska eivät vastanneet, päädyimme kohtuuhintaisimpaan löytämäämme hotelliin, jonka ravintolaa ja kokkia olivat monet netissä kehuneet.
Lentokentällä tuli heti paratiisisaariolo, kun trooppisen ilmaston lisäksi meidät vastaanotettiin kukka-lein kera ja hotellilla odotti tervetulojuoma.
Hotelli oli oikein mukava ja ruoka erinomaista, söimme erilaisia kaloja, salaattia ja vihanneksia joka ilta. Ainoa asia joka häiritsi paratiisi-oloa, (noh, paratiisissakin on käärmeensä) oli pimeän laskeuduttua joka puolella puutarhapolkua vilistävät ISOT torakat. Ekana iltana Chris ressu sai jahdata tunnin yhtä huoneeseemme livahtanutta taskulampun kanssa, koska sähköt olivat poikki. Enhän tietenkään pystynyt nukkumaan ennen kuin se äklö önninkäinen oli listitty.
Kuvat

Kuuluisia moai-patsaita on pitkin saarta, pääasiassa saaren reunoilla. Patsaat ovat tosi näyttäviä, kiehtovia ja isompia kuin olimme kuvitelleet, keskimäärin 10 metrin korkuisia, korkein 22 metriä. Tykättiin kovasti, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Saaren ympäri kiertävän tien pituus on 60 kilometriä, joten kaikki nähtävyydet on mahdollista kiertää päivässä, pari päivää riittää oikein hyvin.
Me vuokrasimme ensimmäisenä päivänä auton ja toisena polkupyörät.
Oli mukava kun saimme viipyä kunkin patsaan luona niin kauan kuin halusimme ja ottaa kuvia ilman bussilastillista ihmisiä edessä.
Ekan päivän päätteeksi kastauduimme Tyynessä valtameressä, vesi oli lämmintä ja aallot sopivia.
Kuvat päivä 1
Kuvat päivä 2
Videot

Kolmantena ja viimeisenä iltana halusimme ihailla auringonlaskua. Auringonlaskussa ei ollut juuri katsomista pilvien takia, mutta satuimme näkemään jotain muuta upeaa. Joukko suuria merikilpikonnia ajautui rantaveteen aaltojen työntämänä. Niiden kilvet ovat kuin taideteoksia.
Viimeisenä iltana illallistimme tulivuoren kraaterilla tapaamamme amerikkalaisen pariskunnan kanssa. Keskustelimme myös mielenkiintoisen arkeologin kanssa, joka on tehnyt paljon tutkimustyötä Pääsiäissaarella.

Chilen pääkaupunki Santiago vaikutti paljon pienemmältä kuin Buenos Aires, tosin mielikuvaamme voi vaikuttaa myös se että majoituimme rauhallisella asutusalueella keskustan sijaan. Santiagossa on helppo liikkua jalkaisin ja metrolla. Nähtävyyksiin kuuluu boheemi ja värikäs asuinalue Bellavista, josta löytyy hienoja seinämaalauksia, valitettavasti suuri osa on sotkettu vähemmän hienoilla graffiteilla. Ajelimme vaijerihissillä, josta on hyvät näkymät kaupungin yli.
Hyödynsimme hostellin (pitkästä aikaa) nopean internet-yhteyden, ja vietimme paljon aikaa puutarhassa hedelmäpuiden katveessa. Sieltä sai napsia viinirypäleitä. Paransimme myös maailmaa Lontoossa asuvan ranskalaisen ja italialaisen matkalaisen kanssa. Juttua riitti yömyöhään Ranskan ja Italian paremmuuskisailusta, Lontoossa asumisesta, kansainvälisistä ihmissuhteista ja matkailusta.
Photos

Matka El Calafatesta maailman eteläisimpään kaupunkiin Ushuaiaan oli mielenkiintoinen. Ainoa bussi lähtee aamukolmelta, ja aikaa reissuun vierähtää 20 tuntia, koska välillä tie kulkee Chilen puolella ja rajamuodollisuuksia varten on pysähdyttävä 4 kertaa (2 Argentiinan ja 2 Chilen puolella). Meillä on nyt yhteensä 8 argentiinan ja 6 chilen leimaa passeissamme. Ihmettelimme hiukan miksei heillä ole sopimusta että rajamuodollisuuksia varten tarvitsisi pysähtyä vain kerran, kun vaan bussilla ajetaan toisen maan kautta. Johtunee mm. siitä että Argentiinalla ja Chilellä on aiemmin ollut kireät välit. 70-luvulla he melkein ajautuivat sotaan keskenään muutaman hassun pikkusaaren takia. Niin ja kannattaa muuten huomioida että Argentiinasta Chileen ei sitten saa viedä maito-, ja lihatuotteita, eikä hedelmiä. Moisesta saattaa saada ison sakon. Meiltä töykeä tullivirkailija vei evätleivän ja omenan.

Majapaikkaa haeskelimme Ushuaiassa jonkin aikaa, koska kaupunki oli tupaten täysi (ja kallis). Löysimme onneksi yhdestä hostellista mukavan ullakkohuoneen.

Ushuaian satamasta risteilimme katsomaan lintuja, merileijonia, maailman lopun majakkaa, ja tärkeimpänä pingviinejä. Vene pääsi tosi lähelle noita suloisia veijareita, emmekä katuneet ettemme olleet valinneet retkeä jossa pingviinisaarelle pääsee kävelemään. Emme kuitenkaan olisi voineet emmekä halunneetkaan mennä lähemmäksi häiritsemään niitä enempää. Oli tosi hauska seurata pingviinien tepastelua, “suukottelua” ja sukeltelua.
Kuvat

Olisimme tietysti halunneet päästä Kap Horniin saakka, mutta tuo kieppi olisi kestänyt viitisen päivää ja maksanut yli 500 euroa per nuppi, joten se piti unohtaa.
Etelänavan risteilyistä haaveileville vinkiksi että viime hetken lähdöt Ushuaiasta taisivat olla alkaen 4000 dollaria.

Itse kaupunki oli suurempi kuin olimme kuvitelleet, mutta pääkadut tulivat nopeasti tutuiksi, etenkin koska kuljimme pääosan ystävänpäivästä matkatoimistosta ja bussifirmasta toiseen etsien keinoa ehtiä ajoissa seuraavalle lennollemme Punta Arenaan Chilen puolelle. Seuraavat vapaat paikat bussissa olisivat olleet keskiviikkona, ja meidän lentomme oli jo tiistaina. Lento olisi maksanut yli 200 euroa per hlö (bussi n.30€). Vihdoin ja viimein meille myytiin liput Rio Gallegosin (Argentiina) kautta. Ylimääräisiä kilometrejä ja rajanylityksiä kertyi jonniin verran, mutta ehdittiinpä ajoissa, ja nähtiin yksi kaupunki lisää.
Kuvat