Malesia
Saimme Kuala Lumpuriin lennettyämme hyvän kiertoajelun kaupungissa, koska ajelimme ensiksi lentokentältä bussilla viitisenkymmentä kilometriä keskusbussiasemalle. Sitten (onneksi halvoilla) takseilla kahdelle muulle eri bussiasemalle, koska olimme saaneet väärää tietoa siitä, mistä reissumme viimeinen yöbussi Perenthianin saarille lähtisi. Ruuhkassa istuen vierähti yli kolme tuntia. Onneksi bussimme lähti myöhemmin kuin luulimme, niin ehdimme jopa syömäänkin jotain sinä päivänä. Bussimatka oli yhtä “jännittävä” kuin aiemmatkin yöbussit. Kuskit ajavat niin kovasti ja huolimattomasti, että olemme kyllä onnellisia ettemme ole vuoden aikana joutuneet onnettomuuteen.
Tässä islamistisessa maassa silmään pisti heti se, kuinka suuri osa naisista oli pukeutunut hijabiin mutta osa pukeutui länsimaalaiseen tyyliin.
Perenthian saarista Chris oli valinnut lomaviikkomme viettopaikaksi isomman saaren, koska sen pitäisi olla rauhallisempi. Siellä oli viikkoa ennen sulkemista ja monsuunikauden alkua tosi vähän ihmisiä, ja saimme lähes koko rannan itsellemme. Lepäsimme saarella toden teolla. Olimme suunnitelleet hakevamme töitä tällä viikolla snorklailun ja rannalla löhöämisen ohessa, mutta koska ukkonen oli rikkonut saaren nettiyhteydet, jouduimme todella keskittymään vain lepäämiseen.
Mökkimme sijaitsi rinteessä metsän laidalla, siellä oli ihanan rauhallista nukkua.
Aamulla saattoi tosin joskus herätä siihen kun apinat pelasivat palloa kookospähkinällä peltikattojen päällä. Saaren apinat olivat hyvin mielenkiintoisen näköisiä, tummia, joilla on vaaleat rinkulat silmien ympärillä. Olimme liian laiskoja hakemaan kameramme silloin kuin niitä näimme, joten kuva jäi valitettavasti ottamatta. Vedekestävää kameraa/filmiä ei saarella tähän aikaan vuodesta ollut enää saatavilla, joten myös tämä vedenalainen maailma teidän on käytävä kokemassa itse. Mökit saarella ovat aikansa eläneitä, mutta hyvin edullisia. Ravintola-annokset ovat myös oikein kohtuuhintaisia turistipaikaksi, jopa alkaen alle parin euron. Iltoja vietimme saksalaisen tytön, sekä eestiläisen pariskunnan kanssa, joilta oli mielenkiintoista oppia minkälaista elämä Neuvostoajan eestissä on ollut.
Vedenalainen maailma on saaren ympäristössä uskomaton. Jo ensimmäisellä snorklauskierroksella näimme lukemattomien värikkäiden trooppisten kalojen sekä korallien lisäksi haita, sekä kilpikonnia. Ja tämä kaikki vain parhaimmillaan muutaman metrin päässä rannalta! Yhtenä päivänä kävimme snorklausretkellä neljässä eri paikassa. Emme kokeneet tarvetta mennä sukeltamaan, koska kaikki jonka halusimme nähdä oli niin lähellä rantaa. Kahtena päivänä saimme uida suurten, metrin kokoisten kilpikonnien yläpuolella, se oli tosi mahtavaa! Haita näimme joka päivä, pääasiassa pieniä, mutta monesti myös sellaisia ehkä puolitoistametrisiä, joista pysyi mielellään kauempana.
Kuvat
Diaesitys
Rentouttavan lomaviikon jälkeen palasimme vielä yhdeksi illaksi Kuala Lumpuriin ihastelemaan kaupungin symbolia Petronas – torneja, ja ympäristön yövalaistusta. Kuala Lumpur on mukavan pieni, tungokseton pääkaupunki.
Kuvat
Diaesitys