Khrys weblog

Viimeisellä viikolla kiertelimme enimmäkseen Tokiota. Tässä valtavassa metropolissa tutustuimme mm. Asakusan (Senjo-ji temppeli ja vanhanaikainen markkinakatu), Akihabaran (elektroniikkakeskus), Omote-Sandon (hieno, kallis ostoskatu, joka johtaa Meiji Jingu temppelille) sekä Otemachin (Imperial Palace ja businessalue) alueisiin.
   
Kuvat
Diaesitys

Ensimmäistä hääpäiväämme vietimme hienolla, rauhallisella paikalla sijaitsevassa Palace Hotel Hakonessa parin tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Saimme jopa paremman huoneen näköalalla Fuji-vuorelle, koska eivät ensiksi löytäneet varaustamme. Olimme onnekkaita nähdessämme vuoren ensimmäisenä päivänä, koska seuraavana päivänä satoi ja oli niin sumuista että se peitti koko laakson. Fujille jäi kiipeämättä tällä kertaa, koska kiipeämistä ei suositella virallisen kauden ulkopuolella, sää oli tosi epävakainen, ja polvemmekin olivat jo valitelleet 20-kilon rinkkojen raahaamisesta. Eikäpä meillä olisi ollut tarpeeksi lämmintä varustustakaan.
   
Kuvat
Diaesitys

Japanissa koettua

Totutteleminen vihreään teehen, jota Japanissa tarjotaan lähes joka aterian kanssa, kylmänä tai kuumana, vei meiltä aika kauan. Ensikosketuksen siihen saimme lentokoneessa, jossa olimme luulleet lasissamme olevaa nestettä omenamehuksi. Maku muistutti meistä lähinnä kalanmaksaöljyä (sori vaan kylmän vihreän teen ystävät). Kun tiedustelin lentoemännältä että mitähän hän oli tarjoillut, toi hän vielä ystävällisesti toisen lasillisen. Jee.. Mutta kaikki kunnia Japan airlinesin henkilökunnalle; heiltä saa aivan loistavaa palvelua, he jopa antoivat meille (aitoa) shamppanjaa, ja käsinkirjoitetun ja koko henkilökunnan allekirjoittaman kortin häämatkamme kunniaksi. Vau!

Japanissa söimme enimmäkseen sushia, sekä nuudeleita, jota on eniten tarjolla, joten ruoan suhteen ei eteen tullut suuria yllätyksiä. Tosi hyvä juttu monissa japanilaisissa ravintoloissa on se, että annoksista on tehty muoviset näytteet, joten ulkomaalaisillakaan ei ole suurta vaikeutta tietää suunnilleen mitä tilaa. Japanilaisessa keittiössä hyvin tärkeää on annosten kaunis asettelu. Hyvin suosittuja varsinkin junamatkoilla ovat kaikkialla myytävät lounasboxit, “bento”. Sievästä boxista löytyy värikäs valikoima kasviksia/kalaa/lihaa/riisiä jaoteltuna omiin pikkulaatikoihinsa. Mielenkiintoista Japanissa ovat jälkiruoat, joista suuri osa on valmistettu riisistä ja punaisista pavuista. Länsimaiseen makuun niitä on vaikea mieltää jälkiruoiksi, koska ne eivät ole ollenkaan, tai vain hiukan makeita.

Japanissa käytetään perinteisesti valtaosin käteistä rahaa korttien sijaan. Viime vuosien aikana luottokortteja on alettu hyväksyä maksuvälineenä kasvavassa määrin, mutta edelleen se ei käy läheskään joka paikassa.
Ulkomaalaisille tämä aiheuttaa päänvaivaa, koska myöskään läheskään joka automaatista ei saa käteistä ulkolaisella kortilla, ainakaan Visalla (Mastercard olisi käynyt ilmeisesti laajemmin). Me jouduimme vaikeuksiin Kyotossa, jossa etsimme Visan kelpuuttavaa automaattia yli kahden tunnin ajan tarvitessamme käteistä metrolipun ostoon. Kävimme läpi kymmenisen pankkia/automaattia tuloksetta. Vihdoin löysimme kadulta ulkomaalaisia, jotka neuvoivat meitä menemään 7eleven kaupan nostoautomaatille. Heillä oli oikein 7eleven kauppojen sijaintipaikat osoittava kartta mukana, koska heillä oli aiemmin ollut sama ongelma. Valitettavasti nostotapahtuma kyseisen kaupan maatista maksaa enemmän kuin normaalisti, mutta Japanissa ei ainakaan Kyotossa tuntunut olevan paljon vaihtoehtoja. Rahanetsintäoperaation aikana koimme myös ensimmäisen kunnon rankkasateemme Japanissa, ja tietenkin minun repussa ollut passini kärsi myös pienen vesivahingon, levittäen Chilen värikkäät leimat pitkin sivuja.

Japanissa on vaikea löytää englantia puhuvia ihmisiä, mikä ainakin minulle oli yllättävää. Englannin opettaminen kouluissa ei tunnu olevan kovin tehokasta, ja suuri ongelma on, että englantia opetetaan japanilaisella lausunnalla, eli he lausuvat sanat eri tavalla, eivätkä näin ymmärrä mitä puhumme.
Japanin turismi on keskittynyt pääosin kotimaisiin matkailijoihin, eikä englanninkielistä tietoa ole aina tarjolla. Perusasioita kuten postikortteja on jopa vaikea löytää.

Japanissa vanhemmat miehet tuntuivat olevan ulkomaalaisista eniten kiinnostuneita ja koittivat tulla juttelemaan muutamallakin englannin sanalla. Eräs vanha mies osti meille pienen sanakirjan kysyttyämme häneltä neuvoa, kutsui meidät kahville sekä illalliselle kotiinsa. Emme kehdanneet mennä, mutta jälkikäteen mietimme että hän vaimoineen olisi varmaan ollut mielissään erikoisista vieraista. Hääpäivänämme sushipaikkaa etsiessämme tapahtui kummallinen juttu. Hiukan alkoholia nauttinut iäkkäämpi mies halusi väkisin auttaa ja johdatti meidät sushiravintolaan. Hän meni sisään ennen meitä, keskusteli henkilökunnan kanssa ja lähti sitten pois. Nautittuamme illallisesta jonkin aikaa, henkilökunta tuli luoksemme pidellen 5000 yenin (yli 40 euron) seteliä hokien ainutta osaamaansa englannin sanaa; “presento, presento”. Hetken pähkäilyn jälkeen tajusimme että mies oli jättänyt rahan meille illallista varten. Emme tietenkään halunneet vastaanottaa rahaa varsinkin kun mies oli ollut humalassa. Pyysimme heitä palauttamaan rahan seuraavan kerran kun miestä näkevät, mutta ymmärsimme etteivät he tunteneet lahjoittajaa. Ei meidän sitten auttanut kuin kiittää ja kumartaa ja syödä mahamme piukaksi sushia, ja ottaa saket päälle.

Ehkä hauskin tapaus sattui kun erehdyimme jättämään muutaman kolikon tippiä avuliaalle nuorelle tarjoilijalle. Ravintolasta poistuttuamme puolen kilometrin päässä liikennevaloissa poika viilettää pikkuruisella polkupyörällä meitä vastaan rahat kourassaan ja läähättää että unohdimme ne. Hän ei millään meinannut ottaa kolikoita vastaan vaan oli aivan ihmeissään. Ok, Japanissa ei siis todellakaan anneta tippiä.
Japanilaiset ovat valtavan rehellistä porukkaa, eivät todellakaan ylitä katua punaisen valon palaessa, eikä siellä tarvitse pelätä tavaroidensa puolesta. Tosin kuulimme huhua turvallisuustilanteen huononemisesta myös Japanissa rikkaiden ja köyhien välisen eron kasvaessa.

Hauskojen asioiden listaan kuului mm. lämmitetyt vessanpöntön istuimet, pytyn säädettävä musiikki, huuhteluääni, sekä alapääsuihku. Katsoimme parhaaksi olla koskematta moisiin hienouksiin.

Outoa oli se, ettei roskiksia löytynyt kaduilta tai asemilta juuri mistään. Ihmisten odotetaan kantavan roskat mukanaan kotiin, ja se näyttää toimivan. Kaikkialla on suht siistiä.

Meillä on ollut todella mahtavaa aikaa Japanissa! Chris oli suunnitellut hyvin etukäteen missä kannatti käydä, ja täällä eritoten tuntui että joka päivä tarjosi uusia kokemuksia.

Seuraavaksi suuntaamme mielenkiintoiseen Etelä-Koreaan.

Matkalla Kyushun saarelle poikkesimme Fukuokaan, koska siellä on “Onnettomuuden estämiskeskus”. Japanissa on vuosittain maanjäristyksiä, sekä silloin tällöin tulivuoren purkauksia ja taifuuneja. Tässä keskuksessa, pääasiassa kouluryhmät voivat käydä koittamassa, miltä tuntuu olla keskellä voimakasta maanjäristystä, hyvin voimakasta tuulta, tai kuinka löytää tiensä ulos palavasta talosta.

Kyushulla vietimme yhden koko reissun hienoimmista päivistä. SIellä on Japanin suurin aktiivinen tulivuori nimeltään Aso-san. Päivä ei alkanut kovin lupaavasti, sillä bussilla tulivuoren juurelle ajaessamme oli niin sumuista, että näkyvyys oli vain pari metriä. Sää kuitenkin muuttui ylhäällä uskomattoman nopeasti, ja alkoi selkenemään aloittaessamme kävelyä. Kiipesimme tulivuoren vieressä olevien Nakadake ja Takadake vuorien laelle. Olemme aina laiskoja kaivamaan vaelluskenkiämme esille, koska ne ovat rinkkojen pohjalla, mutta täällä niitä olisi tarvittu, koska kiipeämisreitti oli kivinen. Saimme matkan varrelta seuraksemme Hong Kongilaisen pojan. Ylhäältä avautui upeat näkymät yli tulivuoren, laaksojen, kukkuloiden sekä azaleapeltojen. Oli mahtava tunne kävellä pitkin vuorten reunoja, tuntui kuin olisi ollut maailman katolla :). Itse tulivuoren lähettyvillä haisee voimakkaasti rikiltä, joka käy henkeen ja yskittää helposti. Astmasta tai sydänvaivoista kärsiviä kehotetaan voimakkaasti pysymään poissa alueelta.
   
Kuvat
Diaesitys

Meillä ei valitettavasti ollut tarpeeksi aikaa ehtiäksemme Japanin keskiosassa sijaitsevalle alppialueelle, mutta kävimme vuoden 1998 talviolympialaisten pitopaikassa Naganossa, sekä lähistöllä sijaitsevassa paikassa nimeltä Jigokudani Yaenkoen. Metsän keskellä sijaitseva puisto on siitä erikoinen, että siellä näkee japanilaisten Macaque-apinoiden kylpevän kuumissa lähteissä. Näitä apinoita kutsutaan myös lumiapinoiksi, koska tämä alue on lumen peitossa kolmasosan vuodesta. Niiden temppuja ja eleitä oli hauska seurata. Kuinka ne muistuttavatkaan meitä ihmisiä…

Mekin halusimme nauttia alueen kuumista lähteistä, ja suuntasimme Shibun kylpylään. Hetken harhailun jälkeen meille selvisi, ettei se ollutkaan mikään iso kylpylä, vaan monia pikku kylpypaikkoja ympäriinsä. Harmitti kyllä kun emme ehtineet jäädä sinne pitemmäksi aikaa, koska touhu näytti mielenkiintoiselta. Ihmiset kulkivat pitkin mukavia pikku katuja pukeutuneina Yukatoihin (kesäkimono, näytti kylpytakilta) ja perinteisiin puisiin sandaaleihin. Uskomuksen mukaan kylpeminen alueen kaikissa yhdeksässä yleisessä kylvyssä pesee pois huolet, karkottaa pahuuden, tuo hyvää terveyttä, turvallisen synnytyksen, terveet lapset ja pitkän iän. Siksi paikka näytti olevan erityisesti nuorten parien suosiossa. Me halusimme kylpeä ulkosalla olevassa kuumassa lähteessä, mutta sellaista ei tahtonut löytyä, ja sisätilojen onseneihin pääsi vain avaimella, jonka saa hotelleista. Meidän majapaikka oli kuitenkin Naganossa ja pian pitäisi mennä junalle. Viime hetkellä ystävällinen englantia puhuva hotellin emäntä ilmestyi kuin tyhjästä ja tarjosi meille mahdollisuutta kylpeä heidän hienon hotellinsa katolla sijaitsevassa yksityisessä kylvyssä. Nautittuamme kylvyn meille tarjottiin myös juotavaa, ja päädyimme juttelemaan hotellin omistajien kanssa iltamyöhään asti. Hyvä esimerkki japailaisten ystävällisyydestä.
   
Kuvat
Diaesitys

Kuumia lähteitä, “onseneita” on Japanissa tuhansia. Monissa hotelleissa on onsen, mutta yleisiäkin kylpypaikkoja löytyy ympäriinsä. Kaikkien paikkojen vesi ei ole peräisin kuumista lähteistä, ja silloin näitä kylpypaikkoja kutsutaan nimellä “sento”. Naisille ja miehille on erilliset kylvyt, ja kylpyyn mennään alasti, kuten Suomessa saunaan. Löysimme saunankin muutamasta hotellista. Ennen kuumaan kylpyyn astumista tulee peseytyä hyvin. Peseytyminen tapahtuu meidän kantiltamme mielenkiintoisella tavalla, nimittäin istuen pikkuriikkisillä jakkaroilla. Se meille jäi epäselväksi, että kuinka ihmeessä takapuolen peseminen tulisi oikeaoppisesti suorittaa…

Halusimme käydä Japanin kaikilla neljällä pääsaarella, joten kiirehdimme vielä pohjoiseen Hokkaidolle ennen junapassin voimassaolon umpeutumista. Ehdimme siellä vain Sapporoon, jossa sattui olemaan temppeli- festivaali. Enemmän markkinoilta se kylläkin näytti, iso alue oli täynnä erilaisia ruoka-, makeis-, ja lelukojuja. Ongintaa, ammuntaa ja sen sellaista, samanlaista kuin meidänkin markkinoilla. Mutta näimme myös pienen, varsinaisen temppelikulkueen.
   
Kuvat
Diaesitys

Matkalla Shikokun saarelle, sekä myöhemmin sieltä pois tullessa asustelimme puolalaisen ikäisemme naisen ja hänen poikansa luona. He olivat erittäin sydämellisiä ja ajeluttivat meitä ympäriinsä. Gabi on asunut Japanissa 8 vuotta ja opettanut englantia, joten meillä oli värikkäitä keskusteluja mm. japanilaisten koulujärjestelmästä sekä heidän englannin kielen taidoistaan. Ystävystyimme ja suunnittelemme tapaamista Euroopassa ensi vuonna.
   
Kuvat
Diaesitys

Shikoku on rauhallisempi ja harvaan asuttu saari. Vaellusreitit olivat vaikeasti tavoitettavissa ilman autoa, mutta onneksi keksimme muuta tekemistä.
Jo pitkän aikaa olimme halunneet kokeilla koskenlaskua. Löysimme Shikokulta australialaisen miehen vetämän firman nimeltään “Happy Rafting”. Saimme yksityiskurssin, koska muita asiakkaita ei sattunut paikalle, ja meillä oli oikein hauska päivä.
   
Kuvat
Diaesitys

Jumituimme Kochin kaupunkiin kolmeksi päiväksi, koska halusimme todella nähdä valaita, kun se jäi Uudessa Seelannissa väliin. Joka aamu retki peruttiin kuulemma liian voimakkaan tuulen takia, ja lopulta meidän piti antaa periksi ja lähteä jatkamaan eteenpäin. Mutta pakolliset löhöpäivät olivat toisaalta taas tervetulleita. Kuulimme huhuja että todella harvat ovat onnistuneet pääsemään katsomaan valaita Japanissa, koska reissuja ei järjestetä päivittäin, ja niitä perutaan usein. Yksi firmoista ei halua ottaa retkilleen ulkomaalaisia ilmeisesti kielimuurin takia. Meidät olisivat hyväksyneet koska saimme apua koskenlaskufirman omistajan ystävälliseltä japanilaiselta vaimolta, mutta valaat jäivät tosiaan silti edelleen vielä toistaiseksi näkemättä.
   
Kuvat
Diaesitys

Sitten suuntasimme Hiroshimaan, surullisenkuuluisaan ensimmäisen atomipommin kohteeseen. Museo oli mielenkiintoinen, mutta tosi karmiva, koska siellä kuvailtiin yksityiskohtaisesti ja henkilökohtaisesti mitä uhreille tapahtui. Museon lisäksi siellä ei ole paljon nähtävää, muutamia raunioita, joten alle päivä riitti hyvin.
   
Kuvat
Diaesitys

Yksi suosikkikohteistamme Japanissa oli Miyajiman saari. Saari on kuuluisa nousuveden aikana vedessä seisovasta temppelin portista. Portti itsessään ei mielestäni ollut mitenkään erityisen näyttävä, mutta ympäröivä luonto tekee saaresta käymisen arvoisen paikan. Saaren Daisho-in temppeli on mukavin näkemäni temppeli, koska se on rakennettu niin mahtavalle paikalle, ja koska siellä on paljon koristuksia, mm. kymmenittäin hauskoja pikku munkki-patsaita.
Kiipesimme Misen-vuorelle ja istuskelimme Miyama-temppelin portailla katsellen ympäröiviä puiden peittämiä kukkuloita. Ylhäällä ei ollut ketään muita ja siellä oli ihanan rauhallista. Paluumatkalla missasimme alas vievän päivän viimeisen kaapelihissin parilla minuutilla, mikä oli itse asiassa loistojuttu. Alas kävellessämme ohitsemme vilisi nimittäin kymmenittäin saarella asuvia apinoita. En ollut edes tiennyt että Japanissa on apinoita…
   
Kuvat
Diaesitys

Chris on parantanut Khrystuben videoiden laatua, koska huomasimme että se oli ajoittain aika huono. Eli nyt pitäisi näkyä paremmin.
Hän on myös lisännyt mahdollisuuden kommentoida videoita.
Ensimmäistä kertaa kommentoidessa pitää rekisteröityä, ja sitten kirjautua samoilla tunnuksilla aina kun haluaa jättää kommentin.

Australian syksystä hyppäsimme Japanin alkukesään. Siellä oli aluillaan sadekausi, mutta onneksemme ei sadellut ollenkaan liian usein. Toisaalta on itseasiassa helpompaa matkustella lämpiminä kuukausina silloin kun sataa, sade viilentää ilmaa miellyttäväksi. Kesäkuu oli melko mukavaa aikaa matkustaa Japanissa, ei ollut vielä tukahduttavan kuuma. Monet aasialaiset inhoavat heinä-elokuuta, koska silloin on liian kuuma.

Japanissa kätevin tapa matkustaa ympäriinsä on kuuluisilla luotijunilla nimeltään “Shinkansen”. Japani on kallis maa ja junaliput arvokkaita. Turisteille kannattavin tapa on ostaa 7/14/21 päivän “Japan Rail” – junalippu. Sillä saa matkustaa rajattomasti tietyillä junilla ympäri maata. Passi on ostettava etukäteen ulkomailta, Japanista sitä ei saa. Me ostimme 21 päivän passimme Australiasta.

Japanin kierroksemme aloitimme pääsaarelta, Honshulta. Ensimmäinen kohteemme oli Kyoto, jossa sijaitsee peräti 2000 temppeliä. Japanissa on kaksi pääuskontoa, buddhalaisuus ja shintolaisuus.
Molempien uskontojen temppeleitä löytyy Kyotosta. Kävimme yli kymmenessä temppelissä kahden päivän aikana. Temppelit ovat yleensä tarpeeksi erilaisia, ettei niiden katseluun kyllästy. Temppelit on usein rakennettu kauniisiin, rauhallisiin ympäristöihin metsän keskelle, vaikka nitä toki löytyy myös keskeltä kaupunkia modernien talojen välistä. Yllättävää Japanissa oli se, että vaikka siellä on hirveästi asukkaita, tilaa metsille, kukkuloille ja luonnolle on myös paljon. Asutusalueet on rakennettu tiheään.

Mielenkiintoinen tieto meille oli, että monet Japanilaiset kuuluvat molempiin pääuskontoihin. Ihmiset eivät välttämättä käy temppeleissä usein, mutta saattavat pistäytyä vaikka ruokatunnilla rukoilemaan ja pyytämään onnea kokeeseen tms. Ihmiset aloittavat rukouksensa kilauttamalla narujen päässä roikkuvaa kelloa, taputtamalla käsiään ja pudottamalla pieniä kolikoita lahjoituksille varattuun puiseen laatikkoon. Buddhalaisuudessa ja shintolaisuudessa näyttää myös olevan suosittua ostaa temppeliltä tulevaisuutta ennustava paperi. Paperia valitessa tehdään toive, ja ennustuksen lukemisen jälkeen paperi ripustetaan temppelin ulkopuolella olevaan puiseen telineeseen taikka puuhun.
   
Kuvat
Diaesitys

Kyotosta käsin kävimme myös päiväseltään Narassa. Narassa on valtava temppeli, Todai-ji, joka on maailman suurin puurakennus. Sen sisällä on Japanin suurin Buddha-patsas.
Nara on kaunis paikka monine puistoineen, joissa vaeltelee vapaina ruokaa kerjääviä peuroja.

Kyotoon ja Naraan saimme seuraksemme paikallisen oppaan. Japanissa koitimme ensimmäistä kertaa “sohvasurffausta”. Netissä on sivu nimeltä “couch surfing”, jonka kautta paikalliset, tai kyseisessä maassa asuvat ulkomaalaiset tarjoavat majapaikkaa matkalaisille kotonaan veloituksetta. He ovat kiinnostuneita tapaamaan ihmisiä eri maista, ja/tai toivovat itse saavansa majapaikan vieraillessaan itse muissa maissa. Sohvasurffaus on loistava tapa tutustua paikalliseen kulttuuriin, tapoihin ja ihmisiin sekä tietenkin säästää matkakustannuksissa. Ensimmäinen sohvasurffaus-paikkamme oli japanilaisen perheen luona. Se oli todella mielenkiintoinen kokemus, opimme paljon heidän tavoistaan ja mm. ruokakulttuurista.
   
Kuvat
Diaesitys

Seuraava stoppi oli Himejin linna. Himejin linna on tosi kaunis, se on Japanin parhaiten 1600-luvulta säilynyt linnoitus.
Käväisimme myös Osakan linnassa, joka oli myös ihan hieno, mutta erilainen. Se on jälleenrakennettu pariinkin kertaan, ja sen sisätilat näyttävät enemmän modernilta museolta kuin vanhalta linnalta.
   
Kuvat
Diaesitys