Khrys weblog

Seuraavaksi suuntasimme Dong Hoihin ja Phang Nha luoliin. Dong Hoissa rentouduimme hiukan hiljaisella rannalla ja uimme lämpimässä merivedessä. Dong Hoissa meille oli mielenkiintoinen yllätys, että löysimme enemmän paikallisia jotka puhuivat saksaa kuin ranskaa. Entisenä Ranskan siirtomaana odotimme osan Vietnamilaisista puhuvan ranskaa, mutta vain muutamat myyjät osasivat jonkun sanan. Vuokrasimme saksaksi moottoripyörän, jolla ajelimme mukavissa maaseutumaisemissa luolille. Vain kolmisen kilometriä ennen luolia niskaamme tupsahti oikein kunnon trooppinen sade ukkosineen, ja meidän oli pakko etsiä suojaa lähimmästä talosta, koska emme nähneet eteemme. Talonväki tarjosi meille ystävällisesti hyvää paikallista teetä. Halusin jättää jotain kiitokseksi, ja taas kerran harmitti se, että vuoden reissulla on lähes mahdotonta kantaa pikku lahjoja kotimaistamme. Ainoa mitä löysin laukustani oli unohtunut Sisu-aski, ja Jatzy -peli talon lukuisille lapsille. Myös sadetta pitävät neljä paikallista miestä eivät pahasti irvistelleet Sisuista ja saattoivat ihmeeksemme jopa tykätä niistä, mutta lapsiraukat irvistelivät ja nakkasivat niitä ikkunasta ulos :).
Luolat jäivät meiltä sateen jälkeen melkein näkemättä, koska oli jo iltapäivä ja lippukassa yritti saada meitä vuokraamaan koko veneen itsellemme väittäen ettei paikalla ollut ketään jonka kanssa voisimme jakaa kyydin luolille. Tämä oli mielestämme liian kallista, onneksi viime hetkellä yhden ryhmän opas suostui ottamaan meidät heidän veneeseensä. Venematka luoliin oli oikein hieno, eikä onneksi kylmä, koska olimme läpimärkiä.
   
Kuvat
Diaesitys

Dong Hoista eteenpäin liikuimme loppuajan Vietnamissa busseilla. Vaikka bussien tasoissa ja hinnoissa on vaihteluja, saimme aina oikein hyvän, tilavan bussin alle kymmenellä eurolla.
Pysähdyimme Hue:n vieraillaksemme sen Keisarillisessa palatsissa. Muuten kaupunki ei vaikuttanut kauhean mielenkiintoiselta ja oli myös meluinen, joten otimme heti palatsissa käytyämme bussin seuraavaan paikkaan.
   
Kuvat
Diaesitys

Hoi An on kaupunki johon kannattaa suunnata jos haluaa teettää vaatteita Vietnamissa. Paikka on täynnä räätälipalveluja tarjoavia likkeitä. He voivat myös kopioida kulahtaneen lempivaatteesi. Tietysti ongelmana on tietää minkä putiikin valita, kannattaa kysellä ympäriinsä. En osaa verrata hintatasoa esim. Thaimaahan, koska emme ole siellä vielä käyneet, mutta minä teetin 7 vaatekappaletta mukaanlukien puku, housuja, sekä hienoja mekkoja yhteensä reilun sadan euron hintaan, ja olin työn jälkeen ihan tyytyväinen. Hoi An on mukavan pieni paikka kauniine jokimaisemineen. Sielläkin on merenranta, kuten suurimmassa osassa Vietnamin turistikohteista. Tuota rantaa emme kuitenkaan katsastaneet koska rantapäiväksi varattuna päivänä tuli vettä kuin aisaa. Vietnamissa olomme aikaan sattui muutamia kunnon trooppisia sateita.
   
Kuvat
Diaesitys

Hoi Anista käsin ajoimme moottoripyörällä yhtenä päivänä katsomaan My Son:ia, muinaisen Champa sivilisaation temppelikompleksin raunioita.
   
Kuvat
Diaesitys

Chris sai houkuteltua minut PADI Open Water Diver – sukelluskurssille ja aloitimme kurssin teoriaosuuden suorittamisella Hoi Anissa. Kahden päivän allasosuudet ja meriosuudet suoritimme isommassa Nha Trangin rantakohteessa. En ollut kauhean innoissani kurssista, koska koen hengittämisen veden alla laitteilla hankalaksi ja pelkäsin vahingoittavani keuhkojani jos unohdan vahingossa hengittää keskittyessä muihin asioihin. Kurssilla suoritetaan paljon asioita nopeassa tahdissa kolmessa päivässä, ja se tuntui kyllä välillä minusta melkein “Pelkokertoimeen” osallistumiselta. Mutta onneksi oli jäänyt ne muutamat Sisu-pastillit reppuun niin tuli se homma hoidettua loppuun. On kiva että perusteet on nyt kunnolla opittu, niin sukeltamisesta osaa varmaan seuraavalla kerralla nauttiakin enemmän. Nha Trangissa ehdimme nähdä mm. erikoisen, varmaan pari metriä pitkän merimadon, jota latvialainen ohjaajammekaan ei ollut kuulemma koskaan nähnyt. Hassua snorklaamiseen verrattuna on se, että kymmenen metrin syvyydessä kaikki värit häviävät ja kaikki näyttää mustavalkoiselta.
Nha Trangissa ajelimme jälleen moottoripyörällä (pyörän vuokraaminen on Vietnamissa edullista, mutta liikenteessä saa olla varovainen), tällä kertaa Champa temppelille, sekä Buddhalaiselle temppelille jossa oli kaksi isoa Buddha-patsasta.
Viimeisenä iltanamme Nha Trangissa otimme kokkauskurssin oppiaksemme mm. kevätkääryleiden valmistuksen. Vietnamilaisessa ruoassa emme olleet huomanneet paljoakaan eroja kiinalaiseen ruokaan verrattuna, paitsi että siellä käytetään paljon kookosta ja ananasta. Katkaravut olivat isoja, halpoja, tuoreita ja hyviä. Ongelmana Vietnamissa oli koko kuukauden ajan ravintola-annosten pienuus, vaikka hinta oli kaksinkertainen Kiinaan verrattuna.
   
Kuvat
Diaesitys

Ennen Vietnamista poistumistamme halusimme rentoutua pari päivää pienemmässä rantakohteessa Mui Ne:ssa. Näimme siellä muutamia Cham – torneja sekä katselimme auringonlaskua hiekkadyyneillä.
Edes tästä pienemmästä kylästä emme kuitenkaan löytäneet kaipaamaamme rauhaa ja hiljaisuutta, joten jatkoimme suunniteltua nopeammin kohti Kambodiaa.
   
Kuvat
Diaesitys

Matkalla pysähdyimme Saigonissa (Ho Chi Minh), mutta emme kierrelleet siellä paljoakaan.
   
Kuvat
Diaesitys

Vietnamista ei valitettavasti nähtävyyksiä lukuunottamatta jäänyt meille kauhean positiivinen kuva. Aitoon ystävällisyyteen ja hymyyn törmäsimme harvoin, yleensä vain maaseudulla jossa ihmiset ovat köyhimpiä. Kaupungeissa koko ajan kimpussasi on joku myymässä jotain, ja mielellään tietysti ylihintaan ja kaikki todella tuntuvat olevan rahojesi perässä. Meille valehdeltiin mm. temppelin aukioloajasta jotta olisimme maksaneet kyydin muualle, ja samassa lauseessa sama henkilö saarnasi seuraavansa Buddhan oppeja. Jopa postissa meiltä veloitettiin ylimääräistä postimerkeistä! Onneksi huomasimme ovella merkkien oikean hinnan ja käännyimme hakemaan vaihtorahamme. Minulle ainakin kerta Vietnamissa riitti mainiosti, ja oli mukava jatkaa eteenpäin.