Khrys weblog

Lentääksemme seuraavaan maahan, Argentiinaan, meidän piti kulkea Sucren ja Santa Cruzin kautta. Bussimatka Sucreen oli hmm.. mielenkiintoinen ja onneksi viimeinen Boliviassa. Suuri osa teistä on päällystämättömiä ja bussit eivät maailman parhaassa kunnossa. Puolet matkasta La Pazista Uyuniin tietä oli ollut hädin tuskin nimeksikään, bussi keikkui niin että tuntui ajoittain melkein kellahtavan.
Uyunista Sucreen taas lasketaan yli 4000 metrin korkeudesta alle 2000 metriin, ja bussin jarrut itkivät itkuvirttä. Tie ei onneksi kuitenkaan kulkenut rotkon vieressä ja onnellisesti päästiin perille. Niin liikennehän muuten sekä Perussa että Boliviassa on melko kaaosmaista, kaistat ovat olemassa mutta niitä ei käytetä, ja ohituksissa ei juuri ole järkeä. Yllättävän vähän onnettomuuksia silti näimme, joten kai heidän systeeminsä on heidän mielestään jotenkin toimivaa…

Sucre oli vauraimman, leppoisimman ja mukavimman oloinen kaupunki jota olemme Boliviassa nähneet. Rentouduimme hyvin eurooppalaisessa kahvilassa, jossa uskaltauduimme maistamaan yhtä paikallisista herkuista, lautanen jossa on keko lihakastiketta, makkaraa, keitettyjä kananmunia, ranskalaisia perunoita, paistettua sipulia, tulisia paprikoita ja tomaattia, sekä kunnon pläjäys majoneesia. Paras maassa maistamamme ruoka (sori emme muista nimeä). Lepäilimme niin täydellisesti, ettemme viitsineet tällä kertaa edes ottaa kuvia.

Santa Cruz on maan suurin kaupunki, saimme turistikierroksen taksin kyydissä matkalta lentokentälle, ja yövyimme paikassa vain koska jatkolento oli vasta seuraavana päivänä.