Vihreitä kukkuloita, upeita hiekkarantoja, vesiputouksia, lumihuippuisia vuoria, jäätiköitä, kiehuvia mutalammikoita, kuumia lähteitä, vuonoja, vanhoja metsikköjä, pingviinejä, valaita ja miljoonia lampaita. Uudessa Seelannissa on kaikkia näitä, ja paljon muuta. Uusi Seelanti on paikka jonne minä olin aina eniten halunnut matkustaa, etenkin uskomattoman vaihtelevan luonnon vuoksi.
Kartasta katsoen Uusi Seelanti ei näytä kovin isolta. Se on pinta-alaltaan suunnilleen Suomen kokoinen. Asukkaita on vain nelisen miljoonaa, joten tilaa on paljon. Olimme arvioineet että kuukausi riittäisi maan kiertämiseen ja tärkeimpien nähtävyyksien ja maisemien näkemiseen. No ehdimme suunnilleen nähdä kaikki tärkeimmät paikat, mutta koko ajan oli olo että piti kiirehtiä eteenpäin. Monet teistä ovat mutkaisia ja matkanteko usein hidasta. Kuudessa viikossa olisimme lisäksi ehtineet kattaa alueet jotka nyt jäi käymättä, pysähdellä enemmän ja tehdä enemmän ja pitempiä vaelluksia. Uudessa Seelannissa vierähtäisi helposti kaksi kuukautta. Vaikkakin Chrisin mielestä kuukausi oli tarpeeksi koska paikka oli liian englantilainen hänen makuunsa ;)
Englannin vaikutus näkyy vahvasti, mm. taloissa, vaikkakin taloja on tosi monenlaisia, kaupungeissa suurimmaksi osaksi hienoja ja isoja. Saavuimme tänne laman aikaan, joka vaikuttanee siihen, että hurjasti taloja näytti olevan myytävänä. Hintataso oli meille suht edullinen. Ravintolaruoka on noin kolmasosan/puolet halvempaa kuin Suomessa, ruoka kaupassa hiukan vähemmän halvempaa. Tyypillisen leivitetyn kalan + ranskalaiset saa muutamalla eurolla.
Heti Uudessa Seelannissa oleskelumme aluksi teimme kuten monet reppureissaajat, ostimme auton. Auton saa täällä halvalla, ja jos sen saa myydyksi matkan lopuksi, tulee matkaaminen todella halvaksi. Automme oli vuoden -94Toyota Estima, jossa oli sänky takana ja kattoikkuna josta voi katsella tähtiä ennen nukahtamista.
No, meillä ei ollut onnea ja automme hajosi reilun parin viikon jälkeen suunnilleen keskellä ei mitään. Auton korjaaminen ei kannattanut, koska moottori olisi pitänyt vaihtaa. Joten meidän piti jättää se lähimmälle huoltamolle n. viidenkymmenen kilometrin päähän. Onneksi Uudessa Seelannissa on niin paljon turisteja, ettei kyydin saaminen eteenpäin ollut ongelma. Kyselimme hostelleissa joissa yövyimme olisiko joku menossa samaan suuntaan kanssamme ja olisiko heillä tilaa autossa. Matkasimme kolmen eri porukan/henkilön kanssa yhteensä viikon verran. Varsinkin yksin matkustavat olivat iloisia saadessaan seuraa ja voidessaan jakaa polttoainekustannukset. Näin myös tapasimme mukavia ihmisiä ja saimme paljon hyödyllisiä matkavinkkejä seuraavista matkakohteistamme. Joten loppujen lopuksi auton hajoaminen ei harmittanut enää niin paljoa, olisimmehan maksaneet auton vuokrauksestakin lähes saman verran. Viimeisellä viikolla päätimme mennä bussilla Dunedinista Christchurchiin, ja lentää sieltä pohjoissaarelle Aucklandiin, jotta ehdimme ajoissa seuraavalle lennollemme Australiaan.
Sää Uudessa Seelannissa oli paikoin lämpimämpi kuin olimme odottaneet, tosi aurinkoinen ja 20-30 C vielä nyt syksylläkin. Täällähän tosiaan on syksy kun meillä on kevät, ja kelloja siirrettiin tunti taaksepäin samalla kun meillä eteenpäin.
Mutta eteläsaarella varsinkin jäätiköiden ja vuonojen alueella sekä etelässä Invercargillissa ja Bluffissa oli iltaisin melkoisen viileää. Eristys ja lämmitys monissa taloissa kuten Englannissa, joten lämmin makuupussi kannattaa varata mukaan…
Aluksi snorklasimme muutaman kerran pohjoissaarella, mutta vesi ei ole täällä kovin lämmintä meressä eikä järvissä, joten kauneimmatkaan rannat eivät juuri houkutelleet uimaan, vaikka joku väitti että nyt oli paras aika vuodesta uida. Voi toki olla että olimme tottuneet hiukan liian hyvälle trooppisilla saarilla, mutta meressä tuntui henki salpautuvan ja järvessäkin lämpötila kylmemmältä kuin Suomessa kesällä.
Ehdimme onneksi näkemään mm. meritähtiä, joita en ollut aikaisemmin luonnossa nähnyt.
Tosi hyvä asia Uudessa Seelannissa verrattuna aikaisempiin reissumme kohteisiin on se, että täällä on yleisiä vessoja joka paikassa. Ja täällä ei ole kulkukoiria, jotka herättävät joka yö haukunnallaan.
Pohjoissaari
Uudessa Seelannissa vieraillessa ei kannata jättää väliin ylintä osaa Aucklandista pohjoiseen. Siellä on kauniita hiekkarantoja ja -dyynejä, vihreitä kukkuloita kuten Irlannissa, kaurimetsiä mukaanlukien vaikuttavan jättimäinen vanha puu nimeltään Tanemahuta, mielenkiintoista kuminkaivantahistoriaa, ja upeita maisemia pohjoisimman kärjen, Cape Reingan ympäristössä. Hiekkadyyneillä koitimme hiekkasurffausta, joka oli hauskaa.
Kuvat
Aucklandista etelään ehdimme kiertää pohjoissaarella vain pätkän itärannikkoa, sekä saaren keskiosan. Keskiosassa sijaitsee Rotoruan tuliperäinen alue kiehuvine mutalammikkoineen, kuumine lähteineen ja geysireineen. Alue haisee mukavasti rikille (vähän niinkuin mädälle kananmunalle), ja tuntuu että vaatteet ja hiukset haisevat vielä monta päivää alueelta poistumisen jälkeenkin. Rotoruassa vierailimme myös perinteisessä alkuperäisasukkaiden, Maurien kylässä, Whakarewarewassa. Mielenkiintoista elämää heillä, he kokkaavat ruokansa kuumissa lähteissä, ja peseytyvät maaperän lämmittämässä vedessä.
Kuvat
Kuvat Wellington
Eteläsaari
Eteläsaarella ensimmäinen kohteemme oli Abel Tasmanin luonnonpuisto.
Puiston eteläosassa osallistuimme päivän kajakki/kävelyretkelle. Oikein miellyttävä päivä, ja opas oli tosi hyvä.
Puiston pohjoisosa ei ollut mitenkään erikoinen, mutta matkalla sinne teimme löydön, Ngaruan luolan. Todella kiehtova ja upea paikka!
Siellä on muuten kuvattu taustoja tulevaan Hobitti-elokuvaan.
Seuraavaksi ajoimme alas länsirannikkoa. Siellä pysähtelimme tämän tästä ottamaan kuvia kallioisista merimaisemista. Suositeltava reitti, jonka varrelta Punakaikista löytyvät myös erikoiset kivimuodostelmat nimeltään pannukakkukivet.
Kuvat
Lähestyessämme Franz Joseph-jäätikköä alkoi sataa. Halusimme tehdä päivän kävelyretken jäätiköllä. Oli satanut sen verran paljon, ettei sinä päivänä oltu pystytty järjestämään retkiä. Sateella sinne on liian vaarallista mennä. Tämän seurauksena seuraavana aamuna paikalla oli jonottamassa suuri joukko ihmisiä. Saimme tietää vasta puoli yhdeksän maissa, päästäisiinkö matkaan sinäkään päivänä, koska sateli vieläkin. Onneksi päästiin, koska meillä ei ollut varaa jäädä odottelemaan moneksi päiväksi. Jäätiköllä kävely oli vaativa, muttei niin paha kuin ehkä olimme odottaneet. Lainavarusteidemme kengät olivat ihanan märät jo ne jalkaan laittaessamme, koska reitillä ylitetään jäätiköltä lähteviä puroja, joten hirmu pitkäksi aikaa ei päivän aikana jääty seisoskelemaan tai lounastamaan. AInutlaatuinen ja mieleenpainuva kokemus. Kyselimme tietysti että vahingoittaako siellä tallustelumme ikivanhaa jäätikköä, mutta ei kuulemma.
Jäätiköltä suuntasimme vuonojen alueelle lounaisosaan saarta. Risteilimme pitkin Milford Soundia. Hienoja maisemia, ehkä ei yhtä vaikuttavia kuin Norjassa, tämä kuuluisa vuono on sinne verrattuna lyhyt. Mutta Uudessa Seelannissa kiehtoo todella se, että täällä on melkein kaikkea.
Kuvat
Pääsiäisen aikana ehdimme kierrellä Queenstownissa, Milford Soundissa, sekä maan eteläisimmissä osissa, Invercargilissa, Bluffissa ja Stewartin saarella, vaikka silloin meillä ei ollut enää omaa autoa. Olimme vähän pettyneitä kun emme vieläkään olleet nähneet yhtään Uuden Seelannin kuuluisaa kiwi-lintua. Luulimme niitä olevan kaikkialla, mutta koska ne ovat arkoja yöeläimiä, on niitä hankala nähdä. Stewartin saarella elelee ainut päiväsaikaan liikuskeleva kiwi, mutta koska olimme saarella vain päivän, emme ehtineet niiden elinalueelle saakka, emmekä halunneet maksaa kallista iltaretkeä, jossa niitä olisi nähnyt. Viimeisinä päivinämme Christchurchissa piti sitten käydä eläintarhan tapaisessa paikassa ihmettelemässä tuota erikoista lintua. Se oli yllättävän suuri ja tosi mielenkiintoisen näköinen pitkine nokkineen.
Yksi kohokohta Uudessa Seelannissa oli sinisten pingviinien näkeminen luonnossa Otagon niemimaalla lähellä Dunedinia iltamyöhällä. Siniset pingviinit ovat maailman pienimpiä pingviinejä, ja ne pitävät hassua ääntä.
Kuvat
Oikeastaan ainoa paikka johon olimme etukäteen halunneet ja jonne emme ehtineet oli Kaikoura eteläsaaren itärannikolla, ja siellä valasretki.
No, toivottavasti pääsemme näkemään valaita Japanissa ja/tai Etelä-Afrikassa.
Ja suunnittelimme palaavamme Uuteen Seelantiin sitten kuusikymppisinä 30-v. häämatkallemme…
Kuvat Auckland
Matkavinkkimme Uuteen Seelantiin:
– Jos ostat auton, pidä mielessä että se voi myös mennä rikki, ja siitä voi koitua ylimääräisiä kustannuksia.
– Tankkaa aina kun mahdollista. Voi olla että seuraava huoltoasema on usean sadan kilometrin päässä.
– Varaa tarpeeksi aikaa haluamillesi aktiviteeteille. Jotkut niistä, kuten jäätikkökävely tai valasretki ovat säästä riippuvaisia, ja sateisella/tuulisella säällä niitä ei pystytä järjestämään.
Sama voi päteä lauttamatkoihin, mm. Stewartin saarelle.
– Suurempia, saavutettavissa olevia jäätiköitä on Uudessa Seelannissa kaksi, Franz Joseph ja Fox. Me olimme siis retkellä noista ensimmäisellä. Vaikka paikka oli hieno, emme voi suositella siellä retkiä vetävää firmaa. Eivät kertoneet jäätiköstä juuri mitään päivän aikana kysymättä, emmekä olleet tyytyväisiä heidän asiakaspalveluunsa ja asenteeseensa. Retket Foxille ovat jälkikäteen kuulemamme mukaan halvempia, vähemmän kansoitettuja, informatiivisempia ja lämminhenkisempiä. Franz Josephilla on enemmän kiipeämistä, eli se on fyysisesti vaativampi, johon olimme tyytyväisiä. Mutta siellä ei ollut luolia, kuten ilmeisesti Foxilla. Molempia jäätiköitä pääsee katsomaan pienen matkan päästä maksutta (sään salliessa).
– Vuonoista Doubtful Sound on kuulemma hienompi ja suurempi. Mutta myös huomattavasti kalliimpi, siksi me tyydyimme Milford Soundiin.
– Suosittelemme lämpimästi Ngarua luolaa Abel Tasmanin luonnonpuiston lähellä.
– Jos käyt Stewartin saarella, kannattaa siellä viipyä useampi päivä. Saari on suurempi kuin kuvittelisi, lauttamatka aika kallis, ja kiwi-lintuja nähdäkseen on mentävä saaren toiselle puolelle.
Lauttamatka saarelle on muuten usein keinuvaa menoa.
– Aucklandin lentokentältä saa nipun esitteitä, joissa on tosi paljon alennuskuponkeja joilla saa alennusta mm. retkistä, lentokenttäbussista, pääsymaksuista ja ravintoloista.
– Aucklandissa hyvä majapaikka on Formule1 hotelli. Hienompi ja yksityisempi kuin hostelli, mutta jopa halvempi.
– Wellingtonissa hyvä majapaikka on Upper Hutissa sijaitseva Matahari B&B. Me saimme siellä edullisesti koko ison omakotitalon itsellemme, ilmaiset nettiyhteydet ja kaikki (ei yleistä Uudessa Seelannissa, nettiyhteydestä pitää yleensä aina maksaa) Lähellä myös useita Taru Sormusten Herrasta kuvauspaikkoja.
– Queenstownin lähellä sijaitseva Glenorchy on todella kaunista seutua, siellä kuvattiin Taru Sormusten Herrasta maisemia. Me ei valitettavasti ehditty sinne kyytijärjestelyjen takia.
– Christchurchissa kannattaa syödä ravintolassa nimeltään Stone Grill – tosi hyviä pihvejä!
– Aucklandissa ei missään nimessä kannata syödä Queenstreetillä sijaitsevassa steak housessa – tosi mautonta, ei hintansa veroista, ja huono palvelu kaupan päälle.
