Khrys weblog

Chrisin veli Remy liittyi seuraamme viimeiseksi Korean viiikoksi, joten menimme häntä vastaan Seouliin. Sinä päivänä tuli vettä kuin aisaa, sadekausi oli ilmeisesti kunnolla alkanut. Menimme bussilla Seoraksan vuorille, jossa oli mielestämme hienoimmat maisemat Koreassa tähän saakka. Onneksi seuraava päivä oli aurinkoinen, joten voimme rauhassa istuskella vuoren laella. Kävimme myös Sinheungsan temppelissä.

   
Kuvat
Diaesitys

Sitten palasimme jälleen Seouliin, jossa saimme keittokurssin mahtavalta isäntäpariskunnaltamme. Opimme tekemään Kimpabia, merilevärullia, jonka sisälle voi laittaa riisin lisäksi esimerkiksi kinkkua, kurkkua, retiisiä, kananmunaa, sekä soijakastikkeessa maustettuja kasviksia. Oli tosi kiva oppia valmistustekniikka eksperteiltä, ja nyt voimme valmistaa myös sushia samalla tavalla.

   
Kuvat
Diaesitys

Seuraavana päivänä lensimme yhdessä Yongheen ja Kosein kanssa etelään Jejun saarelle. Jeju on korealaisten ja japanilaisten suosima lomasaari kirkkaine vesineen. Saari on tuulinen paikka, jonka saimme kokea lentokoneessa, menomatkalla kone heilui aikamoisesti, hiukan pelottavasti. Satuimme Jejulle juuri paikallisen lomakauden alkaessa, joten rannat olivat täynnä ihmisiä, mutta aikamme kului rattoisasti kiertäessä saarta. Jejulla on paljon nähtävää. Ajoimme hassulla tiellä, jossa auto tuntuu kulkevan ylämäkeen kun sen laskee vapaalle. Tällä tuliperäisellä saarella on mm. valtavan kokoinen laavaluola. Kiipesimme parille kukkulalle ihailemaan maisemia ja vihreätä kraateria, kävelimme pitkin kallioista, kaunista rantaviivaa, ja tutustuimme paikallisiin taloihin. Kävimme myös sukellusveneajelulla suomalaisvalmisteisella veneellä. Meillä oli tosi hauskaa kuten kuvistakin näkee.

   
Kuvat
Diaesitys

Viimeisinä päivinä Seoulissa kiersimme tärkeimmät kuninkaalliset palatsit, sekä kävimme puolipäiväretkellä Etelä- ja Pohjois-Koreoiden välillä sijaitsevalla demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Siellä koitimme tirkistellä Pohjois-Korean puolelle, ja laskeuduimme yhteen tunneleista, jotka Pohjois-Korea on kuulemma rakentanut mahdollista hyökkäystä varten.

   
Kuvat
Diaesitys

Isäntäperheemme ansiosta meillä oli todella mahtava visiitti Koreaan, ja toivomme näkevämme uudet ystävämme pian Suomessa.

Seuraava etappi; Kiina!

Viiden melko laiskan päivän jälkeen Seoulissa edistyimme kiertämään maata. Koreassa koimme hiukan hankalaksi löytää tietoa siitä, mitkä paikat olisivat eniten käymisen arvoisia, joten suunnistimme hiukan summamutikassa. Pääkaupungin ulkopuolella emme juuri ulkomaalaisiin törmänneet lukuunottamatta Heinsan temppeliä. Valitsimme muutamien kuvien ja vinkkien perusteella vierailukohteiksi joitakin luonnonpuistoja, Heinsan temppelin sekä Andongin perinteisen korealaisen kylän. Matkaaminen alkoi olla haastavampaa kielen kannalta. Emme löytäneet paljoakaan englantia puhuvia ihmisiä, mutta kaikki koittivat aina kovasti auttaa, liiaksikin asti. Suuntaa kysyessä touhu muistutti “Haluatko miljonääriksi”-peliä. Ensin he pyörittelivät karttaa ja katselivat ympäriinsä eliminoidakseen selvästi väärät vastaukset (50/50). Sitten he kyselivät ympärillä olevilta ihmisiltä (yleisöltä). Viimeisenä oljenkortena he soittivat kaverille joka mahdollisesti osaisi auttaa taikka puhuisi englantia.

Ensin suuntasimme maan eteläosaan Kohyoon, josta Seoulin turistitoimiston mukaan pääsisimme lautalla Oedon saarelle, sekä Hallyo Haesang luonnonpuistoon. Perillä kuitenkin meille selvitettiin, että lautalle päästäksemme piti matkustaa vielä kahdella bussilla. Viimein perille päästyämme majoituimme pieneen kalastajakylään, ja saimme illalliseksi herkullista tuoretta kalaa edullisesti.

   
Kuvat
Diaesitys

Kohyossa testasimme Zimzilbangia. Zimzilbang on korealaisten saunomispaikka, jossa on monia eri saunoja eri lämpötiloin. Kohyossa ei ollut suomalaista saunaa, mutta Seoulista sellainenkin kuulemma löytyy. Kohyossa saunahuoneet näyttivät igluilta. Ne oli rakennettu erivärisistä (enimmäkseen vaaleanpunaisista ja valkoisista) pienistä kivistä. Sisällä ihmiset makoilevat erilaisten ja erimuotoisten kivien päällä, ja levittelevät niitä päälleen. Kivet olivat niin kuumia, että me pystyimme tuskin koskemaan niihin. Toisissa saunoissa maataan lattialla. Kaikilla on päällään hauskannäköiset (vankilan vaatteita muistuttavat) oranssit t-paita ja shortsit, jotta naiset ja miehet voivat käyttää samoja saunoja. Peseytymistilat on erikseen, ja niistä löytyi myös saunoja, sekä lämmin ja kylmä allas.

Olimme melko pihalla kuinka toimia saapuessamme peseytymistiloihin. Siellä peseydytään samoin kuin Japanin onseneissa, pikkuisilla jakkaroilla istuen, mutta ainakaan naisten puolella ei ollut shampoota ja saippuaa, kuten onseneissa. Paikallinen tyttö koitti opastaa minua, ja tarmokkaasti ojensi minulle huuhtomansa pesusienen ja hammasharjan. Paikalliset pesevät myös hampaansa suihkun alla, ja hämmentyneenä koitin kysellä että olihan hammasharja varmasti uusi. New, new hän nyökytteli, ja en sitten kehdannut kieltäytyä tarjotusta avusta, todella todella toivon että hammasharja varmasti oli käyttämätön…

Kylpemään pääsee muutamalla eurolla, ja muutamalla eurolla lisää voi paikassa myös yöpyä. Halpaa kun oli niin pitihän tätäkin tietysti kokeilla. Chrisillä oli huonompi tuuri, koska miehiä oli paikalla paljon, osa kuorsasi, ja osa keskusteli äänekkäästi keskellä yötä.
Minulla oli paremmat oltavat, naisten makuutilat olivat hienommat, ja siellä yöpyi vain muutama henkilö. Mutta alusta oli kova, vain ohut viltti lattialla, joten länsimaiseen sänkyyn tottuneena nukkuminen ei ollut kovin miellyttävää. Mielenkiintoinen kokemus tosin kaikenkaikkiaan.

Jirisanin luonnonpuiston, jonne matkasimme Hallyo Haesangin jälkeen, olisimme jättäneet väliin jos olisimme tienneet, ettei siellä ole juuri nähtävää, ellei tee kahden päivän vaellusta. Sää oli sateinen, ja meidän olisi pitänyt varata etukäteen majapaikka vuorilla jonkun korealaisen nettisivun kautta, joten lähdimme pian jatkamaan matkaa. Heinsan temppeli ja Andongin kylä olivat näkemisen arvoisia. Saimme näillä reissuilla myös hyviä kokemuksia paikallisista ihmisistä, jotka avuliaasti tarjosivat kyydin seuraavaan paikkaan, jos jouduimme odottamaan bussia liian kauan.

   
Kuvat
Diaesitys

Olimme iloisia päästessämme lopulta myös vaeltamaan Koreassa. Sobaeksan vuoren valloitus oli sopivan pituinen, kesti n. 7 tuntia yhteensä ylös ja alas. Sobaeksan on Danyangin kaupungin lähellä. Danyang on pieni kaupunki mukavissa maisemissa joen rannalla vuorien kupeessa. Siellä on myös mielenkiintoinen, sokkeloinen kalkkikiviluola.

   
Kuvat
Diaesitys

Etelä-Korean pääkaupungissa Seoulissa olimme onnekkaita, koska satuimme löytämään aivan ihanan perheen, jonka luona saimme asustella. Meitä emännöi/isännöi ikäisemme Korealainen nainen Yonghee, ja hänen japanilainen poikaystävänsä Kosei, sekä Yongheen perhe. Meidän piti aluksi yöpyä heillä vain pari yötä, mutta koska tulimme niin hyvin toimeen, jäimme pitemmäksi aikaa. Saimme myös jättää heille isot laukkumme siksi aikaa kun lähdimme kiertämään maata.

Seoulissa Yonghee toimi oppaanamme Kosein ollessa Japanissa. Kävimme muunmuassa tutustumassa perinteisiin korealaisiin taloihin, kiertelimme suosittuja katuja, ja söimme tietysti korealaista ruokaa. Yonghee auttoi meitä myös Kiinan viisumien hankinnassa.

Ensimmäinen ravintolakokemuksemme Etelä-Koreassa oli oikein mielenkiintoinen. Eteemme tuotiin kerta toisensa jälkeen pöydän täydeltä pikkuisia kippoja täynnä erilaisia kasviksia, kalaa ja lihaa. Saimme yhden illan aikana kokea monen monta kymmentä erikoista makuelämystä.

Korealainen ruoka on tyypillisesti tulista ja kasvispainoitteista. Suosittuja mausteita ovat chili ja valkosipuli. Ruoan terveellisyyteen kiinnitetään paljon huomiota, ja monesti käytetyt ruoka-aineet koetaankin lääkkeenä johonkin vaivaan, tai hyväksi tietylle kehon osalle. Heillä on hauskoja uskomuksia, kuten että jos polvesi on kipeä, kannattaa sinun syödä häränpolvikeittoa, jotta polvesi vahvistuu. Jokainen tilaamasi ruokalaji tarjoillaan aina monen pienen sivuruoan kanssa. Pöydästä löytyy aina, myös aamupalalla, ainakin perinteistä chilillä ja valkosipulilla maustettua hapatettua kaalia nimeltään “Kimchi”, jota korealaiset tekevät ja säilövät kilokaupalla talvea varten. Monesti kattaukseen kuuluu joko merileväkeittoa tai tulista tofu-keittoa.

Mutta tykkäävät korealaiset lihastakin. Erityisen suosittua on “Bulgogi”, itse pöydässä kaarevan rautalevyn päällä grillatut lihasuikaleet. Tällaisia ravintoloita löytyy ympäriinsä. Usein lihanpala syödään salaatinlehden sisään käärittynä, unohtamatta tietenkin lisättyä tulista maustetta/tulisia kasviksia sekä valkosipulia. Ainakin pohjoismaalaiseen makuun korealaisten suosimat lihapalat sisältävät liikaa läskiä. Jopa Chrisillä oli joskus vaikeuksia liiallisten valkoisten osien kanssa, mutta onneksi kaikki tarjoiltu liha ei ollut tällaista.
Saimme myös maistaa muutamaa erikoisuutta, kokonaisena keitossa tarjoiltua mustaa kanaa, sekä grillattua mustaa possua.

Toki merenelävätkin kuuluvat korealaiseen ruokavalioon. Usein he syövät (yllättäen tulista) äyriäissoppaa, mutta meidän suosikkimme oli paistettu suolainen makrilli. Törmäsimme kalaravintoloita metsästäessämme pari kertaa ongelmaan, että suurin osa kaloista tarjoillaan raakana. Emme uskaltautuneet summamutikassa valikoimaan korean kielisistä ruokalistoista raaoista kaloista maistettaviksi mitään, koska naapuripöytien lautasilla oleva epämääräinen, limainen mössö ei ihan näyttänyt yhtä houkuttelevalta kuin sushi… Täytyy myöntää että päädyimme muutaman kerran pitsalle.

Kuvat
Diaesitys

Japanin videot ovat nyt nähtävillä Khrystubessa.

Puolet maailmanympärimatkastamme (5,5kk) on nyt takanapäin. Puolimatka sattui itse asiassa suunnittelematta ihan meidän yksivuotishääpäivämme kohdalle.
Ajattelimme lähettää teille tässä vaiheessa terveisiä myös videon välityksellä, vaikka emme kovasti tykkääkään videoilla esiintyä.

Uuden näkemiseen ja kokemiseen emme ole kyllästyneet, vaikka välillä jatkuva reissaaminen ja paikasta toiseen siirtyminen on ollut myös yllättävän rankkaa ja väsyttävää. Kokonaisuutena reissu on tähän mennessä ollut aivan uskomattoman upea, rikastuttava ja vaihteleva!

PS: Tämä oli matkamme 40. artikkeli !