Khrys weblog

Kiinan videot ovat nyt nähtävillä Khrystubessa.

Sitten Chengduun uhanalaisia pandoja ihastelemaan. Satuimme paikalle tosi kuumana päivänä, jolloin eläimet oleskelevat enimmäkseen sisätiloissa, emmekä nähneet pikkupandojen leikkivän. Mutta näimme myös vauvapandoja, ja kaikki pandat olivat toki hellyyttäviä. Pienemmät kultapandat olivat aktiivisemmalla päällä. Isopandoja elää luonnossa arvioiden mukaan ainoastaan 1000-2000 kpl, ja kultapandoja 2500 kpl.

   
Kuvat
Diaesitys

Chengdusta käsin kävimme myös hämmästelemässä Le Shan jättiläisbuddhaa. Se on maailman suurin kivinen buddhaa esittävä patsas (71 metriä korkea). Paikka oli tupaten täynnä väkeä, ja meidän olisi pitänyt jonottaa nelja tuntia päästäksemme laskeutumaan patsaan pään vierestä sen jalkoihin. Sen sijaan maksoimme lisää jotta pääsimme laivalla patsaan eteen, vain sieltä käsin koko patsas mahtui kuvaan. Yhtenä iltana Chengdussa seurasimme kiinalaista oopperaa perinteisessä teehuoneessa. Lauluosuudet eivät olleet ihan kauheasti meidän makuumme, mutta maskien vaihto kävi näyttelijöiltä käsittämättömän nopeasti, se oli mielenkiintoista. Toinen osuus josta tykkäsimme kovasti oli käsillä esitetty varjoshow (en ole varma miksi kyseistä taidemuotoa kutsutaan suomeksi).
Sichuan maakunnassa piti lisäksi kokeilla paikallista ruokaa nimeltä hot pot, kuuma pannu. Nimi tulee siitä, että ruoka, valitut lihapalat, kala ja kasvikset keitetään itse pöydässä tulisessa liemessä. Pannun voi jakaa kahtia niin että toiselle puolelle laitetaan vähemmän tulista lientä ja toiselle perinteistä, tulista lientä. Tilaaminen oli onneksi tällä kertaa helppoa, koska söimme yhdessä brittipariskunnan kanssa, jotka osasivat jonkin verran kiinaa. Pöytään ilmestyi mielenkiintoisia ruokalajeja kuten lehmän mahan sisäosaa ja kokonaisena pataan heitettävä lättänä kala. Miusta on tullut muuten Kiinassa melkein kasvissyöjä, kun koskaan ei tiedä millaisena liha tarjoillaan. Joskus possun liha on pelkkää läskiä, tai nuudelien kanssa kanasta tarjoillaan pilkottuna jokainen osa sisältäen nahka, luut ja sisäelimet. Siitä on kiva sitten puikoilla onkia että mitähän vois syödä nuudelien lisäksi.

   
Kuvat
Diaesitys

Kunmingin kautta, jossa hankimme Vietnamin viisumin, matkasimme Lijiangin vanhaan kaupunkiin. Siellä on kauniita taloja pienten kujien varrella. Paikasta voi täysin nauttia aamun pari ensimmäistä tuntia, sen jälkeen se täyttyy turisteista ja muuttuu markkinapaikaksi.

   
Kuvat
Diaesitys

Huomasimme mielialamme kiinalaisten suhteen vaihtelevan päivittäin. Ihmiset olivat äärimmäisen avuliaita, eivätkä pelänneet tulla huonollakaan englannilla antamaan neuvoja. Pari kertaa joku jopa vaati saada maksaa bussimatkamme. Joskus paikalliset saivat meidät tuntemaan olomme rokkitähdiksi tai tunnetuiksi näyttelijöiksi. Monet ovat kinnostuneita ulkomaalaisista ja he halusivat meidät valokuvaan itsensä tai lastensa kanssa. Aluksi tietysti pitelimme kovasti omaisuudestamme huolta siltä varalta että joku tässä yhteydessä yrittäisi varastaa jotain, mutta Kiinassa ei tuntunut ollenkaan siltä että sinut haluttaisiin ryöstää tai että joku uhkaisi sinua. Rahan huijaamisia toki tapahtuu, ja järki on pidettävä mukana ihan niinkuin kaikkialla muuallakin.
Asia joka rasitti meitä oli kiinalaisten äänekkyys. Mie vakuutuin loppua kohden siitä, että Kiinassa on varmaan laki että kaikkien täytyy herätä aamulla klo 6, koska joka ikinen aamu meluisat asiakkaat tai hostellin/hotellin henkilökunta herätti minut älämölöllään. Tai sitten ne auton torvet… Liikenne on Kiinassa kaoottista, ja torvien tööttäys loppumatonta. Chris halusi ostaa sellasen torven jota käytetään urheilutapahtumissa, ja töräyttää sitä jokaiselle autolle joka melkein ajoi päällemme liikennevalon ollessa vihreä jalankulkijoille. Joissain maissa ihan totta ihmettelee, että miksi ihmeessä liikennevalot ovat olemassa. Myöskään kiinalaisten tapa tunkea jonossa eteesi ei saanut sympatiaamme. Onneksi joka paikkaan sylkeminen on nykyään Kiinassa kielletty, joten sitä ei tapahtunut jatkuvasti. Mielenkiintoinen huomio meille oli että pikkulapsilla ei täällä ole ollenkaan vaippoja. Heillä on vaan housuissaan suuri halkeama, joten voivat helposti kyykistyä ja tehdä tarpeensa kadulle taikka juna-aseman lattialle. Kätevää… No olisihan se tietysti hyvin suuri määrä jätettä, jos biljoonan ihmisen kansa käyttäisi kertakäyttövaippoja.

Kaikkien näiden suosittujen paikkojen jälkeen oli mahtavaa päästä pariksi päiväksi vuorille, jossa ei ollut meluisia kiinalaisia ryhmiä. Kiinalaiset eivät harrasta vaellusta, vaan matkailevat ryhmissä bussilla, koska heidän mielestään kävely on maalaisten hommaa. Ulkomaalaisiakaan ei ollut liikenteessä paljoa, joten saimme olla lähes itseksemme.
Suuntasimme Yunnanin maakuntaan Tiger Leaping Gorgeen, “Tiikerin hyppykiven rotkoon”, joka on yksi maailman syvimmistä jokikanjoneista. Aloitimme kahden päivän vaelluksen Qiao Tousta. Iloisesti rupatellen kuuden hengen porukassa kukaan ei lukenut kunnolla karttaa kun luuli että toiset lukivat, ja onnistuimme näin eksymään heti alkumetreillä. Jatkoimme huonoja opasteita ihmetellen eteenpäin valitsemaamme reittiä, koska paikalliset viittoivat siihen suuntaan. Parin tunnin ylämäen jälkeen totesimme viimein että olimme lähteneet väärään suuntaan jo heti aluksi. Lopulta meidän piti maksaa muutama euro paikalliselle papalle, että hän johdatti meidät toista reittiä ensimmäiseen majapaikkaamme. Varmaan seitsemänkymppinen oppaamme suunnilleen juoksi vuorenrinnettä ylös, ja ihmetteli kun nuorten matkalaisten piti välillä pysähtyä lepäämään. Tosi vahvalta tuntui oma kunto siinä vaiheessa… Parin ylimääräisen tunnin ansiosta ensimmäisen päivän saldoksi tuli reilu neljä tuntia kävelyä suurimmaksi osaksi ylämäkeen, joka riitti koska melkein koko ajan oli sadellut, ja olimme melko lailla läpimärkiä uusista sadetakeista huolimatta, koska oli niin kuuma että hikoilimme paljon ja välillä takki piti heittää pois. Majapaikkamme oli todella upea uusi puutalo, ja huonehinta silti edullisin koko Kiinassa olon aikana. Ja mikä parasta, hiljainen paikka nukkua! Seuraavana päivänä halusimme ehtiä tekemään koko vaelluksen loppuun, joka tarkoitti reilun 8 tunnin kävelyä. Parin tunnin nousu oli rankka, mutta sen jälkeen tasaista melkein koko loppupäivä. Sää oli sopiva, hiukan pilvinen, jonka vuoksi ei liian kuuma, ei sadetta. Reitti oli tosi mukava ja maisemat upeat. Silloin tällöin meidän piti kulkea vesiputouksen läpi, joita tiellä on sadekauden aikaan, ja kastuimme osittain, muttei se menoa haitannut, virkisti vain.

   
Kuvat
Diaesitys

Vaelluksen jälkeen meidän piti suunnata Kunmingin kautta Hekouhun Vietnamin rajan tuntumaan, koska viisumimme oli umpeutumassa pian. Jälkimmäinen bussimatka kesti yön yli. Tie oli mutkainen ja pomppuinen, joten nukkumisesta ei tullut mitään. Aamuvarhaisella kävelimme rajan yli Vietnamiin.

Pekingin jälkeen meillä oli kolme viikkoa viisumin voimassaoloaikaa jäljellä. Matkustimme halki Kiinan (reitin näette: Maailmanypärimatkaa ’09) junalla plus muutamalla bussilla. Yhteensä 4700 kilometriä. Chris oli tehnyt hyvää työtä viime vuonna reittisuunnittelun kanssa, koska Kiinan kokoisen maan nähtävyyksien vertailuun kuluu hiukan aikaa. Junat Kiinassa eivät ole nopeita, kaikkein puhtaimpia (roskat heitetään lattialle, junan työntekijät niitä luudalla silloin tällöin lakaisevat), hiljaisimpia tai uusia, mutta matkustus sujui kuitenkin melko kivuttomasti. Silloin tällöin, kuten matkustaessamme 17 tuntia yön yli kovilla penkeillä (makuupaikat oli loppuunmyyty, Kiinassa junaliput kannattaa ostaa monta päivää aikaisemmin) täpötäyteen ahdetussa junassa, käytävät mukaanlukien, käväisi toki mielessä että helpompiakin tapoja matkustaa voisi olla. Mutta hei, voit tuskin sanoa matkustaneesi maailman ympäri, jos et ole kokenut tätä, eikös?

Kuvat
Diaesitys

Ensin suuntasimme länteenpäin Datongiin. Siellä jaoimme taksin saksalaisen ja portugalilaisen matkalaisen kanssa parin tunnin matkan päässä sijaitsevaan vuoren seinämään rakennettuun “roikkuvaan temppeliin”. Siis kunhan ensin pääsimme matkaan, taksikuskien tapeltua siitä kuka saa meidät asiakkaikseen. Iltapäivällä vierailimme Datongin alueen toisessa nähtävyydessä, Yungangin luolissa, joiden sisään vuoren seinämään on kaiverrettu yli 50000 erikokoista ja vaihtelevassa kunnossa olevaa Buddha-patsasta.

   
Kuvat
Diaesitys

Seuraava kohteemme oli Pingyaon vanha kaupunki. Siellä vuokrasimme tandempyörän, jolla ajelimme kaupungin muurien laidalla. Pingyaossa paikallinen ruokaerikoisuus oli kylmänä tarjottava, murea naudanliha.

   
Kuvat
Diaesitys

Tai’aniin puolestaan menimme katsomaan maailman tärkeintä ja pyhintä Tao-temppeliä. Halusimme myös kiivetä Tai Shan pyhälle vuorelle, mutta käännyimme takaisin, koska mielestämme pääsymaksu 125 yuania (13 euroa) per nuppi oli törkeä hinta Kiinan hintatasoon verrattuna. Ja meillehän se kumminkin oli kuin mikä vaan muu vuori jonne voimme kiivetä ilmaiseksi…
Sen sijaan suunnistimme metsästämään postia, koska meidän piti lähettää matkamuistoja kotiin. Kiinassa postitoimistoja on monen monta joka kaupungissa, mutta ne eivät kaikki tarjoa samoja palveluja, joten löysimme etsimämme kolmannesta toimipisteestä. Olimme hiukan skeptisillä mielin kuinka paketin lähetys onnistuisi, koska se ei aina tunnu helpoimmalta tehtävältä, ja koska Pekingissä meillä oli postissa mielenkiintoinen kokemus. Halusimme ostaa postimerkkejä isosta postin toimipisteestä, joka on auki vuorokauden ympäri. Meille ilmoitettiin merkkien olevan loppu. Siis anteeksi mitä? Niin, tulkaa aamulla uudestaan, iltapäivisin/iltaisin merkit ovat loppu. Aha, no nyt tuntuu että on kommunistisessa maassa. Matkamuistojen kanssa postiin kävellessämme virkailija halusi nähdä kaiken jota aioimme lähettää, mutta ilmeisesti vaan nähdäkseen mikä voi mennä rikki. Sen jälkeen hän pakkasi tavarat laatikkoon ja teippasi sen nopeasti ja hyvin. Vau, tehokasta toimintaa, tästä voisivat monen maan postivirkailijat ottaa mallia.

   
Kuvat
Diaesitys

Pistäydyttyämme Qufussa, Kungfutsen syntypaikassa, siirryimme vanhaan pääkaupunkiin, Xi’aniin. Paikka on historiallisesti tärkeä, ja sen monet vanhat rakennukset näyttävät hienoilta varsinkin illalla valaistuina. Iltaisin siellä voi seurata upeaa suihkulähde-esitystä Aasian korkeimman suihkulähteen ympärillä, ison valkoisen villihanhen pagodan edessä. Kaupungissa on myös vanha muuri, jonka päällä voi pyöräillä ja katsella maisemia. Muuten kaupunki on modernisoitunut, ja sieltä löytää kaikki kalliit kaupat Guccista Ralph Laureniin, kuten muistakin Kiinan isommista kaupungeista. Kiinassa rakennetaan tällä hetkellä aivan mielettömästi joka puolella, ja maan vaurastuminen on näin nähtävissä. Xi’an on erityisen vilkas alueen kuuluisimman nähtävyyden, Terrakottasotilaiden ansiosta. Yhdistyneen Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huangdi rakennutti itselleen mausoleumin, ja tätä vartioimaan yli 7000 hahmon armeijan. Patsaat näyttävät kaikki erilaisilta, koska ne on tehty oikeiden ihmisten piirteiden mukaan. Näkemisen arvoinen paikka, mutta sen sisäänkäynti on ärsyttävästi rakennettu. Joutuu kulkemaan ainakin kilometrin ohi krääsäkauppiaiden. Kiinassa edes temppeleissä ei saa olla kauppiailta rauhassa.

   
Kuvat Qufusta
Diaesitys Qufusta

   
Kuvat Xi’Anista
Diaesitys Xi’Anista

Peking on mielenkiintoinen kaupunki, ja siellä on enemmän nähtävää kuin odotimme. Meillä hujahti siellä viikko, vaikka tarkoitus ei ollut jäädä niin pitkäksi aikaa. Vierailumme aikaan oli tosi kuuma, ja nähtävyydet täynnä kiinalaisia turisteja, koska heillä oli kesäloma-aika. Saatiinpahan kunnolla tuntumaa siitä kuinka paljon ihmisiä tässä maassa on.

Ekana päivänä kävimme kuuluisissa Kielletyssä kaupungissa, sekä sen vieressä olevalla Taivaallisen rauhan aukiolla. Heräsimme hiukan myöhään, ja meillä oli aikaa Kielletyssä kaupungissa ennen sulkemista reilu neljä tuntia. Se riitti nipin napin koska paikka on valtava (800 rakennusta). Riippuu tietysti henkilöstä kuinka tarkkaan paikan haluaa kiertää. Taivaallisen rauhan aukiolla jäimme seuraamaan lipunlaskua, joka nyt ei ole ihmeellinen, mutta sitä kerääntyy paljon ihmisiä katsomaan joka ilta.

   
Kuvat
Diaesitys

Seuraava kohteemme oli kaunis keisarillinen puutarha, Beihain puisto. Mukava paikka, mutta puistoon menijöille pieneksi vinkiksi että siellä olevasta luolasta ei missään nimessä kannata maksaa, siellä ei ole yhtikäs mitään nähtävää, naurettavan pieni ja ihan tuhoutunut koko paikka.

   
Kuvat
Diaesitys

Aikainen herätys kolmantena päivänä, koska silloin piti näkyä harvinainen, vuosisadan pisin auringonpimennys. Pimennys oli täydellinen Kiinan itärannikolla Shanghain seudulla, mutta olimme sen verran lähellä että kannatti yrittää. Valitettavasti päivä oli niin pilvinen, että 80 prosenttinenkin pimennys jäi näkemättä, mutta saimme kuvaan kumminkin pimennyksen lopun astuessamme Taivaan temppeliin.
Temppeliin johtava alue oli hauska paikka, siellä näkee paikallisten pelaavan pelejä, tanssivan ja laulavan. Eläkeläiset pääsevät sisään ilmaiseksi, joten he viettävät siellä aikaa mielellään.
Iltapäivän vietimme kauempana sijaitsevassa vanhassa keisarillisessa lomapaikassa, Kesäpalatsissa. Illalla kävimme Pekingin keskustan suositulla ruokakadulla ihmettelemässä mitä kummallisimpia “herkkuja”. Sieltä löytyi kaikkea käärmeestä skorpioniin ja merihevosesta torakoihin. Nam… Me uskaltauduimme maistamaan meritähteä ja käärmettä. Chris olisi maistanut myös skorpionia mutta hinta oli mielestämme liian korkea verrattuna arvioituun makuelämykseen.
Pekingissä piti tietysti syödä Pekingin ankkaa. Se oli maukasta. Kokki toi esille kokonaisen paahdetun ankan, ja leikkasi lihan siivuiksi. Lihapalat laitettiin itse pienten pannukakkujen sisälle, ja syötiin sipulin, kurkkusiivujen ja tumman kastikkeen kera.

   
Kuvat
Diaesitys

Kiinan muurille pääsy oli pienen seikkailun takana. Oli vaikea tietää mikä olisi paras kyyti sinne, ja millä osalla muuria käydä. Suurin osa Pekingissä ensimmäistä kertaa vierailevista suuntaa Badalingin osuudelle. Sinne kulkee Pekingistä juna pohjoiselta asemalta, mutta koimme aseman olevan aika kaukana. Bussien kanssa pitää olla varovainen, koska luimme netistä että liikkeellä on paljon samannumeroisia busseja kuin virallinen, ja nämä toiset bussit voivat viedä sinut väärälle “Badalingille”, ja veloittavat hurjasti enemmän kuin kuuluisi. Järjestetystä perusretkestä emme aluksi olleet kiinnostuneita, koska niillä muurilla vietetään vain pari tuntia, ja puolet retkestä kuluu turistikauppoja pakkokierrellessä. Nämäkin retket kannattaa muuten varata esim. hotellin kautta, eikä luottaa Kielletyssä kaupungissa esitteitä jakaviin tahoihin. Päädyimme sitten varaamaan edellisenä päivänä tapaamamme ranskalaisen pariskunnan kanssa yksityiskuljetuksen koko päiväksi (luotettavan tahon kautta), kun ei se edes maksanut paljoa enempää. No sitten kukonlaulun aikaan ylös, ja opas kolkuttaa ovelle. Hän ei ole tietoinen että mitäs tarkalleen päivän aikana halusimmekaan tehdä, ja että meitä on neljä ihmistä eikä kaksi. Auto on sen verran pieni että emme mahdu takana istumaan suorassa. Tähän hermostuneena valitamme, mutta oppaan mukaan muita autoja ei ole saatavalla. Sitten hän alkaa muuttaa suunnitelmia ja hintaa, jonka jälkeen kaikki ovat sen verran tuohduksissa että auton nokka käännetään takaisin ja koko homma perutaan. Me päädyimme lepäilemään siksi päiväksi, koska mahani oli alkanut epäillä lähistön kiinalaisten ruokapaikkojen hygieenisyyttä. Seuraavaksi päiväksi varasimme hostellin kautta kiltisti järjestetyn perusretken, kuitenkin helpoin vaihtoehto. Loppujen lopuksi meillä oli oikein mukava päivä kivalla porukalla. Opas yritti saada meitä Badalingilla menemään ylös muurille tuolihissillä (maksaa tietenkin kivasti lisää), mutta kaikki halusivat kävellä. Valitsimme onnistuneesti toisen muurille kiipeämissuunnan (muuri on muuten paikoitellen tosi jyrkkä) kuin suurin osa ihmisistä, saimme hyviä kuvia ja olla muurilla välillä jopa itseksemme. Tunnin päästä alkoi sataa, joten pari tuntia riitti ihan mukavasti. Toki siellä voisi maisemia ihailla vaikka kuinka kauan, ja olisi mukava päästä käymään muillakin muurin osilla, mutta olimme visiittiin tyytyväisiä. Ehdottomasti yksi upeista, käymisen arvoisista paikoista maailmassa. Muurin (ja kauppojen) lisäksi retkellä käytiin yhdellä Ming-haudoista.

   
Kuvat
Diaesitys

Pekingissä kävimme vielä Lama temppelissä, joka on yksi maailman suurimmista ja tärkeimmistä tiibetiläisen buddhismin luostareista, sekä keisarillisessa akademiassa.

   
Kuvat
Diaesitys

Pahoittelemme suurta kuvien määrää silloin tällöin, ja etenkin nyt Pekingin kohdalla, niitä on varmasti teille kyllästymiseen asti. Mutta koska sivu toimii myös meille päiväkirjana, ja kuvien turvallisena säilytyspaikkana, lähetämme ne kaikki. Katselkaa sen verran kuin jakselette :).

Korean videot ovat nyt nähtävillä Khrystubessa.