Khrys weblog

Cuscoon saavuttiin n. 15 tunnin, yön yli kestäneen bussimatkan jälkeen.
Onneksi olimme hyvässä seurassa :)
   
Cusco (quechuan kielen sanasta Q’osqo), tarkoittaa maailman napaa, paikka kun oli inka-valtakunnan pääkaupunki ja keskus.
Cusco sijaitsee vuorilla 3350 metrin korkeudessa. Cusco on jo hiukan mukavamman ja vauraamman näköinen kaupunki kuin muut tähän asti näkemämme.
Lämpötila on rannikon jälkeen viileä, ulkona voi silti liikkua vielä T-paidassa, mutta hostelleissa saa kietoutua villapaitaan ja -sukkiin, taloissa ei ole lämmitystä, ja lämmintä vettä tulee vaihtelevasti.

Orastava päänsärky lähti hostellissa tarjotulla koka-teellä, jota täällä tarjotaan joka paikassa helpottamaan korkeasta ilmanalasta johtuvia oireita (päänsärky, raskas hengitys).
Korkeuseroon neuvotaan totuttelemaan Cuscossa kaksi päivää ennen Machu Picchun vaellukselle lähtöä, joten me teimme myös näin.
Eka päivä levättiin, ja toisena kävimme kaupunkikierroksella.

Kaupunkikierrokseen sisältyi vierailu viidessä kohteessa; Cusco-katedraalissa (rakennettu vanhan inka-temppelin päälle), sekä neljillä raunioilla nimiltään Sacsayhuaman (pyhä temppeli, jonka rakentamiseen tarvittiin päivittäin 25000 miehen työpanos 75 vuoden ajan), Kenko, Puca Pucara ja Tampumachay. Kaupunkikierroksella tapasimme todella mukavan suomalais-perulaisen pariskunnan, jonka kanssa oli mukava höpötellä suomeksi ja vaihtaa kokemuksia Perusta.
Kuvat

Nazcassa viivyimme 2 päivää pääasiassa rentoutuen ja blogia päivittäen. Onneksi kaikissa hostelleissa tähän mennessä on ollut internet-yhteys. Ekassa Nazcan hostellissa oli jopa uima-allas, joten hyödynsin tämän ylellisyyden.

Vaihdoimme toiseksi yöksi halvempaan meille suositeltuun hostelliin. Kannatti, ystävällisen perulais-hollantilaisen pariskunnan kanssa oli mukava keskustella kulttuurieroista yms. Omistajat monesti asuvat itse hostellin tiloissa, joten näkee myös sitäkin puolta. Hostellin omistajat toimivat usein myös pikkumatkatoimistona, ja on kätevää varata retket, matkaliput ja seuraavat majoitukset heidän kauttaan, kaduilla tarjoajia riittää sekalainen sakki ja ei tiedä keneen voi luottaa.

Nazca-linjojen yli lentäminen 6-paikkaisella koneella oli melkoinen kokemus. Kuviot ja maanpinta ovat upeita ja mysteerisiä, mutta onneksi matkapahoinvointipillerit on keksitty, koska kaarteleva lento ei ole herkkävatsaisia varten.
Nazca-linjat on piirretty maahan esi-Incakauden aikana, ennen 1400.
Ne esittävät mm. eläimiä ja geometrisiä kuvioita. Kuvioiden tarkoitusta ei ole pystytty varmasti selittämään, ja on aika uskomatonta, että onnistuivat piirtämään niin isoja kuvioita, jotka näkee kokonaisuudessaan vain lentokoneesta.

Nauttikaa kuvista!

Saavuimme Piscoon vasta puolenyön maissa kameraepisodin takia. Onneksi Francis oli järjestänyt meille hakijan, koska täällä ei kannata pimeällä itsekseen liikkua. Paremmat pitkänmatkan bussit ovat hyviä, jalkatilaa enemmän kuin Suomen busseissa, ja matkan pituudesta riippuen tarjoillaan jopa ruokaa kuten lentokoneissa.

Emme ehtineet nukkumaan kauaa, koska meille oli varattu kaksi retkeä, toinen alkoi klo 8.
Muutenkin nukkumisen kanssa on ollut ongelmia (varsinkin minulla). Hostellimme ovat sijainneet teiden varsilla, ja paikalliset meluavat myöhään yöhön ja aloittavat taas aamulla aikaisin (puhumattakaan monista kulkukoirista + paikoin kukoista).

Ensimmäinen retki oli veneellä Bellastas-saarille, jossa saimme nähdä hienoja kivimuodostelmia, jättikokoisen kuvion kukkulan seinämässä nimeltään El Candelabre, tuhansia eri lajien lintuja, mm. merimetsoja ja pelikaaneja, sekä merileijonia ja pingviinejä, ja jopa muutaman delfiinin. Retki oli tosi upea ja oli ihana hengittää merellä raikasta ilmaa Liman saasteiden jälkeen. En tullut edes merisairaaksi :)
Lämpötila täällä on ollut 22C (ekana päivänä) – 33 C, joten väriä naamaan tulee väkisin. Chriskin suostui jo kolmantena päivänä laittamaan aurinkorasvaa kun sai nenänsä ja niskansa punaiseksi ;)
Toinen retki oli hiekka-aavikolle. Siellä ihailimme hiekkadyynejä, kalliojyrkänteitä, merenrantaa ja fossiileita. Päivä oli tosi rentouttava ja tuntui lomalta.

Suuri osa Perusta on muuten tällaista hiekka-aavikkoa (minä en ainakaan tiennyt).
Lima on maailman toiseksi suurin kaupunki Kairon jälkeen, joka on rakennettu näin kuivalle alueelle, ja täällä ei sada melkein koskaan.

Kuvat: Klikkaa tästä

Seuraavaksi suuntaamme Nazcaan.

Vietimme Limassa 3 päivää. Tuossa ajassa näimme ja koimme paikan monia eri puolia jo paljon (tarpeeksi). Hostellin omistaja antoi siis kartan, johon merkkasi näkemisen arvoiset paikat, ja alueet joille ei ole turvallista mennä. Tämä auttoi kulkemisessa.

Liikuimme sekä bussilla että taksilla. Taksilla kulkeminen on edullista, 5 eurolla saa kulkea pitkän matkan. Mutta bussilla kulkien oppii ja saa kokea paikallista tunnelmaa enemmän. Normaali bussimatka kaupungin sisällä maksaa 1,2 solea (25centtiä). Bussit ovat enimmäkseen pikkubusseja, joka on hassua 8 miljoonan asukkaan kaupungille. Varsinaisia bussipysäkkejä ei ole, vaan ne pysähtelevät missä näyttää olevan asiakkaita ja rahastaja koittaa huudellen saada bussin täyteen. Ensimmäisenä päivänä olimme extra-varovaisia emmekä ottaneet juuri valokuvia. Kun kaksi ekaa päivää kaikki meni hyvin, tulimme ehkä liian itsevarmoiksi, ja minä ahneeksi kuvien suhteen. Otin kameran laukusta esille väärässä paikassa vaihtaessamme bussia, ja ottaessani kuvaa kamera hävisi parissa sekunnissa kädestäni. Chris lähti tyypin perään, mutta joutui luovuttamaan, koska hän juoksi liikenteen sekaan. Tavaran voi korvata, harmittaa vaan oma hetken tyhmyys, varsinkin kun olemme tuota hetkeä lukuunottamatta olleet tosi varovaisia ja valmistelleet matkaa tarkasti, ja se että kamera oli häälahja vanhemmiltani ja Chris oli valinnut sitä pitkään.

Muuten ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja auttavaisia. Chrisin ruosteinenkin espanjan taito on auttanut tosi paljon, koska paikalliset eivät juuri puhu englantia. Hostellin omistaja tuli jopa hakemaan meitä poliisilaitokselta jossa olimme vakuutuspaperia varten, kuljetti meitä ympäriinsä ja antoi listan majoituspaikoista jatkoa varten. Tavaroistaan vaan pitää pitää hyvä huoli, tietysti kun on köyhä maa kyseessä.
Lima ei ole mitenkään mieltäylentävä kaupunki. Lukuunottamatta parempaa kaupunginosaa, Mirafloresia, jossa kannattaa majoittua, ja muutamia hienoja aukioita, pääosa taloista on tosi huonon näköisiä. Syinä köyhyyden lisäksi maanjäristykset, joita täällä on silloin tällöin. Ainoa mukava asia taloissa on, että monet niistä on värikkäitä.

Ruoan hinta vaihtelee suuresti. Mirafloresissa tyypillisestä kana- ja ranskalaisannoksesta voi maksaa viisinkertaisen hinnan verrattuna kaupungin keskustaan. Mutta myös laatuun kannattaa kiinnittää huomiota.
Toisena päivänä halusimme maksaa lounaasta lähemmäksi sellaisen hinnan kuin mitä olimme Perulta odottaneet ekan päivän Mirafloresin 5 euron kana-annoksen jälkeen. Otimme keskustassa puolentoista euron menun. Alkuruoka perunaa jonkinnäköisessä pinaattikastikkeessa oli ok, mutta pääruoaksi sain toivomani lihan sijasta isoja läskinpaloja..nam.. Söin vain hiukan riisiä ja perunaa, joita molempia näyttää olevan lähes joka annoksessa. Mirafloresissa söimme sitten tosi hyvän illallisen mereneläviä (paikallinen kokeilemisen arvoinen kala-annos on ceviche, paloiteltua raakaa kalaa hieman tulisessa kastikkeessa, yllättävän hyvää!). Mahavaivoja on ollut hiukan, luultavasti mehusta joka oli sekoitettu kraanaveteen tms. Eikä tahdo muistaa ettei kraanavedellä kannata pestä hampaita tai laittaa suihkussa vettä suuhun..

Limassa kävimme mm. bussikierroksella näköala-paikalla, josta hyvä näkymä kaupungin yli, arkeologisessa museossa, Pachacamacin pyhässä temppelikaupungissa, sekä Huaca Puclliana-temppelin raunioilla, joissa miehet kunnostivat paikkaa samalla tyylillä kuin Asterixissa orjat rakentavat temppeleitä. Temppeli on rakennettu kirjahylly-tyylillä, joka on kestänyt hyvin maanjäristyksissä.

Kuvia pääsette katsomaan klikkaamalla tästä ja tästä.

Seuraavaksi suuntaamme Paracasin kansallispuistoon.

Lyonista lähdettiin suunnitelman mukaisesti lauantai-iltana. Mutkia tuli matkaan Madridin kentällä, jossa jatkolennon (LAN) portilla virkailija ilmoitti ettei voi päästää meitä koneeseen, koska varauksessa on jotain vikaa. Hän väitti että matkatoimisto ei ollut hoitanut varausta kunnolla loppuun. Menimme selvittämään asiaa Iberian tiskille, koska heillä ei ollut ollut ongelmaa hyväksyä lippuamme ensimmäiselle lennolle. Kävi ilmi, että Iberia oli tehnyt virheen kirjatessaan meitä sisään ekalle lennolle, ja ehdimme viimein koneeseen mukaan parin tunnin selvittelyn jälkeen. Emme tietenkään olisi saaneet enää vierekkäisiä paikkoja, mutta kun business-luokan paikkojen toivossa mainittiin olevamme häämatkalla, saatiin sentäs istua vierekkäin – koneen perällä.
   
Yritimme nukkua yön yli kestäneestä lennosta suurimman osan, mutta eipä siitä oikein mitään tullut.
Minulla jalat valittelivat jäykkyyttä siihen malliin, että piti nousta kävelemään monta kertaa.

Limaan saavuttiin klo 6.30. Olin hostellin kotisivulta lukenut etukäteen mikä taksi on turvallista ottaa.
Silti hiukan jännitti, että ovatko kuljettajan luvat ja kyltit varmasti oikeat, kun oltiin kuultu varoituksia huijaritakseista. Matkalla hostelliin ympäristö näytti tosi ränsistyneeltä, eikä olo ollut maailman turvallisin.
Hyvin päästiin kuitenkin perille. Hostellin henkilökunta on erittäin ystävällistä, ja etenkin omistaja Fransis käytti tosi paljon aikaansa ohjeistaen meitä Liman nähtävyyksistä, täällä liikkumisesta sekä ilmiselvästi lempiaiheestaan, ravintoloista ja ruuasta. Koska univelka painoi päälle, päätimme ottaa nokoset ja suunnata sitten ulos.