Khrys weblog

Vietnamin puolella rajanylityspaikkana oli Lao Cai. Sieltä suuntasimme suoraan Sapaan. Onneksi Chris oli tarkistanut netistä etukäteen tietoa siitä, paljonko kyydin kolmen kilometrin päässä sijaitsevalle bussiasemalle kuului maksaa. Uudessa maassa on aina helposti aluksi pihalla valuutan arvosta, ja Vietnamissa kimppuumme hyökkäsi jo heti tulliaulassa ensimmäinen kyydintarjoaja. Maltoimme väsyneenäkin etsiä järkevän hintaisen taksin, ja säästyimme näin maksamasta jopa viisinkertaisen hinnan. Bussiasemalla ostimme ensin jo valmiiksi junalipun Lao Caista Hanoihin. Busseista ei saanut tolkkua mikä olisi yleinen tai “virallinen” bussi Sapaan, tarjoajia oli taas monia. Tingimme kyydin jälleen Chrisin tietämään hintaan.

Sapa on kaunis pikku kaupunki. Siellä on paljon turisteja, ja länsimaalaista ruokaa, patonkia ja pizzaa tarjoavia ravintoloita. Vuokrasimme lepopäivän jälkeen skootterin, jolla ajelimme vuorten rinteille ihastelemaan vehreitä maisemia ja inkamaisia terasseja.
   
Kuvat
Diaesitys

Junamatka Lao Caista Hanoihin oli aikamoinen kokemus. Junan vaunujen ikkunoissa oli rautapanssarit, ja juna tuntui olevan sodan aikainen. Emme olleet saaneet lipunmyyjästä irti tietoa siitä kauanko matka kestää. Lähdimme liikenteeseen yhdeksän aikaan aamulla. Matkan pituus olisi 350 kilometriä. Tiesimme etteivät junat Vietnamissa ole nopeita. Arvelimme että ehkä verkkaisella vauhdilla olisimme perillä kolmen maissa. Kolmen tienoilla sitten yritimme tiedustella ympärillä olevilta paikallisilta matkalaisilta saapumisajankohtaa. He näyttivät sormillaan kahdeksaa, ja arvelimme heidän vitsailevan meille. Kun konduktöörikin kirjoitti paperille klo 20 , hymymme hyytyi. 350 km 11 tunnissa, jokainen voi siitä laskea keskimääräisen tuntinopeuden. Toki pysähdyksiä on matkalla monia. Päivä oli todella kuuma ja tuulettimista huolimatta melko tuskainen. Ai niin ja Vietnamissa “hard seat” todellakin tarkoittaa kovaa penkkiä, niinkuin kirkossa. Kiinassa kovan penkin päällä on ohut nahkavuoraus. No, olipahan aikaa ottaa valokuvia ja videoita Vietnamin maisemista.
   
Kuvat
Diaesitys

Hanoissa ei ole oikein mitään nähtävää, se on meluisa kaupunki, ei meidän makuumme. Jäimme sinne vain hakeaksemme Kambodian ja Laoksen viisumit. Vietnam on moottoripyörien maa, ja torvikuoro jopa äänekkäämpi kuin Kiinassa. Hanoin vanhassa kaupungissa saa alituiseen väistellä satoja skoottereita ja moottoripyöriä. Jalkakäytävät ovat vitsi, koska ne ovat täynnä ruoka- tai matkamuistokojuja, moottoripyöriä tai autoja. Hotellimme alueella soitettiin viikonloppuaamuisin klo 7 alkaen kovaäänistä musiikkia, jolla kuulemma kutsuttiin kaikkia paikallisia siivoustalkoisiin. Muina aamuina katkeamaton puhe kovaäänisistä alkoi samaan aikaan vuodattamaan “yhteisötiedotetta”. Jos tämä ei ollut Vietnamissa tarpeeksi herättääksesi sinut, miltei poikkeuksetta joku teki hotellisi ikkunan takana rakennustöitä, siivoojat pitivät hyvin äänekkäitä teekutsuja käytävässä, tai vastaanottovirkailija herätti sinut kolmeen eri otteeseen samana aamuna koputtamalla oveesi ja kysymällä haluatko heidän pesevän pyykkisi tai ilmoittamalla ettemme saa lippuja haluamaamme junaan koska hän oli liian laiska varaamaan ne eilen jolloin niitä pyysimme. Yöjunissa ja busseissa herätyksenä toimii korvat särkevällä volyymillä paikallinen “komediashow”, vaikka bussi olisi täynnä ulkomaalaisia jotka eivät ymmärrä sanaakaan vietnamia. Jaahas, ei sitten nukuta tässäkään maassa kukonlaulun jälkeen.

Vietnamilaiset talot ovat tosi hauskan näköisiä. Koska taloja on verotettu niiden leveyssuunnassa käyttämän maapinta-alan mukaisesti, on talot rakennettu hyvin kapeiksi, korkeiksi ja pitkiksi. Joskus talosta on maalattu vain etuosa, ja sivut ovat harmaat.
   
Kuvat
Diaesitys

Hanoista käsin Chris oli suunnitellut meidän käyvän risteilyllä Halong Bay:ssä. Hanoissa on matkatoimistoja pilvin pimein, ja hostellit myyvät myös risteilyjä, joten on vaikea tietää mihin alueen 6000 laivaan kannattaisi tehdä varaus. Ensimmäisenä iltana satuimme juttusille matkatoimistovirkailijan kanssa, joka työskenteli myös samassa yhteydessä olevassa ravintolassa, jossa söimme. Hän vaikutti mukavalta ja ammattitaitoiselta, ja uskaltauduimme varaamaan hänen kauttaan 2 päivän risteilyn Halong Bayhyn edes vertailematta toisiin toimistoihin. Melkoinen onnenkantamoinen hänen tapaamisensa, koska laivalle päästyämme olimme ällikällä lyötyjä. Laiva oli upea, ja mikä parasta, meitä oli asiakkaina koko purrella ainoastaan kaksi pariskuntaa. Tuntui todella luksukselta, kun katselimme vieressä olevaa laivaa johon kiipesi kolmisenkymmentä ihmistä. Toki olivat varmasti maksaneet hiukan vähemmän, mutta tämä oli ylimääräisten dollareiden arvoista. Hintaan sisältyi monen ruokalajin herkulliset ruokailut, kaksi lounasta, illallinen ja aamiainen. Laivalla soi rauhallinen musiikki, ja vaikka ympärillä oli kymmeniä muita laivoja, se ei häirinnyt yhtään. Ja ne olivat kaikki niin hienoja että halusimme räpsiä paljon kuvia. Minulla soi laivoja katsellessa päässä “Pirates of the Caribbean” – elokuvan tunnusmusiikki, koska maisemat ja laivat muistuttivat elokuvaa. Iltapäivällä meloimme kanooteilla tutustumaan alueen luoliin ja muutamaan poukamaan, ja sen jälkeen uimme linnunmaidon lämpöisessä vedessä. Paikka ja risteily olivat aivan täydellisiä, yksi parhaista kokemuksista vuoden aikana. Parasta oli ihana hiljaisuus lepäillessämme laivan kannella. Kuului vain moottorin vieno, rauhoittava putputus.
   
Kuvat
Diaesitys