Etelä Korea (2/3)
Viiden melko laiskan päivän jälkeen Seoulissa edistyimme kiertämään maata. Koreassa koimme hiukan hankalaksi löytää tietoa siitä, mitkä paikat olisivat eniten käymisen arvoisia, joten suunnistimme hiukan summamutikassa. Pääkaupungin ulkopuolella emme juuri ulkomaalaisiin törmänneet lukuunottamatta Heinsan temppeliä. Valitsimme muutamien kuvien ja vinkkien perusteella vierailukohteiksi joitakin luonnonpuistoja, Heinsan temppelin sekä Andongin perinteisen korealaisen kylän. Matkaaminen alkoi olla haastavampaa kielen kannalta. Emme löytäneet paljoakaan englantia puhuvia ihmisiä, mutta kaikki koittivat aina kovasti auttaa, liiaksikin asti. Suuntaa kysyessä touhu muistutti “Haluatko miljonääriksi”-peliä. Ensin he pyörittelivät karttaa ja katselivat ympäriinsä eliminoidakseen selvästi väärät vastaukset (50/50). Sitten he kyselivät ympärillä olevilta ihmisiltä (yleisöltä). Viimeisenä oljenkortena he soittivat kaverille joka mahdollisesti osaisi auttaa taikka puhuisi englantia.
Ensin suuntasimme maan eteläosaan Kohyoon, josta Seoulin turistitoimiston mukaan pääsisimme lautalla Oedon saarelle, sekä Hallyo Haesang luonnonpuistoon. Perillä kuitenkin meille selvitettiin, että lautalle päästäksemme piti matkustaa vielä kahdella bussilla. Viimein perille päästyämme majoituimme pieneen kalastajakylään, ja saimme illalliseksi herkullista tuoretta kalaa edullisesti.
Kohyossa testasimme Zimzilbangia. Zimzilbang on korealaisten saunomispaikka, jossa on monia eri saunoja eri lämpötiloin. Kohyossa ei ollut suomalaista saunaa, mutta Seoulista sellainenkin kuulemma löytyy. Kohyossa saunahuoneet näyttivät igluilta. Ne oli rakennettu erivärisistä (enimmäkseen vaaleanpunaisista ja valkoisista) pienistä kivistä. Sisällä ihmiset makoilevat erilaisten ja erimuotoisten kivien päällä, ja levittelevät niitä päälleen. Kivet olivat niin kuumia, että me pystyimme tuskin koskemaan niihin. Toisissa saunoissa maataan lattialla. Kaikilla on päällään hauskannäköiset (vankilan vaatteita muistuttavat) oranssit t-paita ja shortsit, jotta naiset ja miehet voivat käyttää samoja saunoja. Peseytymistilat on erikseen, ja niistä löytyi myös saunoja, sekä lämmin ja kylmä allas.
Olimme melko pihalla kuinka toimia saapuessamme peseytymistiloihin. Siellä peseydytään samoin kuin Japanin onseneissa, pikkuisilla jakkaroilla istuen, mutta ainakaan naisten puolella ei ollut shampoota ja saippuaa, kuten onseneissa. Paikallinen tyttö koitti opastaa minua, ja tarmokkaasti ojensi minulle huuhtomansa pesusienen ja hammasharjan. Paikalliset pesevät myös hampaansa suihkun alla, ja hämmentyneenä koitin kysellä että olihan hammasharja varmasti uusi. New, new hän nyökytteli, ja en sitten kehdannut kieltäytyä tarjotusta avusta, todella todella toivon että hammasharja varmasti oli käyttämätön…
Kylpemään pääsee muutamalla eurolla, ja muutamalla eurolla lisää voi paikassa myös yöpyä. Halpaa kun oli niin pitihän tätäkin tietysti kokeilla. Chrisillä oli huonompi tuuri, koska miehiä oli paikalla paljon, osa kuorsasi, ja osa keskusteli äänekkäästi keskellä yötä.
Minulla oli paremmat oltavat, naisten makuutilat olivat hienommat, ja siellä yöpyi vain muutama henkilö. Mutta alusta oli kova, vain ohut viltti lattialla, joten länsimaiseen sänkyyn tottuneena nukkuminen ei ollut kovin miellyttävää. Mielenkiintoinen kokemus tosin kaikenkaikkiaan.
Jirisanin luonnonpuiston, jonne matkasimme Hallyo Haesangin jälkeen, olisimme jättäneet väliin jos olisimme tienneet, ettei siellä ole juuri nähtävää, ellei tee kahden päivän vaellusta. Sää oli sateinen, ja meidän olisi pitänyt varata etukäteen majapaikka vuorilla jonkun korealaisen nettisivun kautta, joten lähdimme pian jatkamaan matkaa. Heinsan temppeli ja Andongin kylä olivat näkemisen arvoisia. Saimme näillä reissuilla myös hyviä kokemuksia paikallisista ihmisistä, jotka avuliaasti tarjosivat kyydin seuraavaan paikkaan, jos jouduimme odottamaan bussia liian kauan.
Olimme iloisia päästessämme lopulta myös vaeltamaan Koreassa. Sobaeksan vuoren valloitus oli sopivan pituinen, kesti n. 7 tuntia yhteensä ylös ja alas. Sobaeksan on Danyangin kaupungin lähellä. Danyang on pieni kaupunki mukavissa maisemissa joen rannalla vuorien kupeessa. Siellä on myös mielenkiintoinen, sokkeloinen kalkkikiviluola.
