Japani, toinen viikko
Matkalla Shikokun saarelle, sekä myöhemmin sieltä pois tullessa asustelimme puolalaisen ikäisemme naisen ja hänen poikansa luona. He olivat erittäin sydämellisiä ja ajeluttivat meitä ympäriinsä. Gabi on asunut Japanissa 8 vuotta ja opettanut englantia, joten meillä oli värikkäitä keskusteluja mm. japanilaisten koulujärjestelmästä sekä heidän englannin kielen taidoistaan. Ystävystyimme ja suunnittelemme tapaamista Euroopassa ensi vuonna.
Kuvat
Diaesitys
Shikoku on rauhallisempi ja harvaan asuttu saari. Vaellusreitit olivat vaikeasti tavoitettavissa ilman autoa, mutta onneksi keksimme muuta tekemistä.
Jo pitkän aikaa olimme halunneet kokeilla koskenlaskua. Löysimme Shikokulta australialaisen miehen vetämän firman nimeltään “Happy Rafting”. Saimme yksityiskurssin, koska muita asiakkaita ei sattunut paikalle, ja meillä oli oikein hauska päivä.
Kuvat
Diaesitys
Jumituimme Kochin kaupunkiin kolmeksi päiväksi, koska halusimme todella nähdä valaita, kun se jäi Uudessa Seelannissa väliin. Joka aamu retki peruttiin kuulemma liian voimakkaan tuulen takia, ja lopulta meidän piti antaa periksi ja lähteä jatkamaan eteenpäin. Mutta pakolliset löhöpäivät olivat toisaalta taas tervetulleita. Kuulimme huhuja että todella harvat ovat onnistuneet pääsemään katsomaan valaita Japanissa, koska reissuja ei järjestetä päivittäin, ja niitä perutaan usein. Yksi firmoista ei halua ottaa retkilleen ulkomaalaisia ilmeisesti kielimuurin takia. Meidät olisivat hyväksyneet koska saimme apua koskenlaskufirman omistajan ystävälliseltä japanilaiselta vaimolta, mutta valaat jäivät tosiaan silti edelleen vielä toistaiseksi näkemättä.
Kuvat
Diaesitys
Sitten suuntasimme Hiroshimaan, surullisenkuuluisaan ensimmäisen atomipommin kohteeseen. Museo oli mielenkiintoinen, mutta tosi karmiva, koska siellä kuvailtiin yksityiskohtaisesti ja henkilökohtaisesti mitä uhreille tapahtui. Museon lisäksi siellä ei ole paljon nähtävää, muutamia raunioita, joten alle päivä riitti hyvin.
Kuvat
Diaesitys
Yksi suosikkikohteistamme Japanissa oli Miyajiman saari. Saari on kuuluisa nousuveden aikana vedessä seisovasta temppelin portista. Portti itsessään ei mielestäni ollut mitenkään erityisen näyttävä, mutta ympäröivä luonto tekee saaresta käymisen arvoisen paikan. Saaren Daisho-in temppeli on mukavin näkemäni temppeli, koska se on rakennettu niin mahtavalle paikalle, ja koska siellä on paljon koristuksia, mm. kymmenittäin hauskoja pikku munkki-patsaita.
Kiipesimme Misen-vuorelle ja istuskelimme Miyama-temppelin portailla katsellen ympäröiviä puiden peittämiä kukkuloita. Ylhäällä ei ollut ketään muita ja siellä oli ihanan rauhallista. Paluumatkalla missasimme alas vievän päivän viimeisen kaapelihissin parilla minuutilla, mikä oli itse asiassa loistojuttu. Alas kävellessämme ohitsemme vilisi nimittäin kymmenittäin saarella asuvia apinoita. En ollut edes tiennyt että Japanissa on apinoita…
Kuvat
Diaesitys