Lima, Peru
Vietimme Limassa 3 päivää. Tuossa ajassa näimme ja koimme paikan monia eri puolia jo paljon (tarpeeksi). Hostellin omistaja antoi siis kartan, johon merkkasi näkemisen arvoiset paikat, ja alueet joille ei ole turvallista mennä. Tämä auttoi kulkemisessa.
Liikuimme sekä bussilla että taksilla. Taksilla kulkeminen on edullista, 5 eurolla saa kulkea pitkän matkan. Mutta bussilla kulkien oppii ja saa kokea paikallista tunnelmaa enemmän. Normaali bussimatka kaupungin sisällä maksaa 1,2 solea (25centtiä). Bussit ovat enimmäkseen pikkubusseja, joka on hassua 8 miljoonan asukkaan kaupungille. Varsinaisia bussipysäkkejä ei ole, vaan ne pysähtelevät missä näyttää olevan asiakkaita ja rahastaja koittaa huudellen saada bussin täyteen. Ensimmäisenä päivänä olimme extra-varovaisia emmekä ottaneet juuri valokuvia. Kun kaksi ekaa päivää kaikki meni hyvin, tulimme ehkä liian itsevarmoiksi, ja minä ahneeksi kuvien suhteen. Otin kameran laukusta esille väärässä paikassa vaihtaessamme bussia, ja ottaessani kuvaa kamera hävisi parissa sekunnissa kädestäni. Chris lähti tyypin perään, mutta joutui luovuttamaan, koska hän juoksi liikenteen sekaan. Tavaran voi korvata, harmittaa vaan oma hetken tyhmyys, varsinkin kun olemme tuota hetkeä lukuunottamatta olleet tosi varovaisia ja valmistelleet matkaa tarkasti, ja se että kamera oli häälahja vanhemmiltani ja Chris oli valinnut sitä pitkään.
Muuten ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja auttavaisia. Chrisin ruosteinenkin espanjan taito on auttanut tosi paljon, koska paikalliset eivät juuri puhu englantia. Hostellin omistaja tuli jopa hakemaan meitä poliisilaitokselta jossa olimme vakuutuspaperia varten, kuljetti meitä ympäriinsä ja antoi listan majoituspaikoista jatkoa varten. Tavaroistaan vaan pitää pitää hyvä huoli, tietysti kun on köyhä maa kyseessä.
Lima ei ole mitenkään mieltäylentävä kaupunki. Lukuunottamatta parempaa kaupunginosaa, Mirafloresia, jossa kannattaa majoittua, ja muutamia hienoja aukioita, pääosa taloista on tosi huonon näköisiä. Syinä köyhyyden lisäksi maanjäristykset, joita täällä on silloin tällöin. Ainoa mukava asia taloissa on, että monet niistä on värikkäitä.
Ruoan hinta vaihtelee suuresti. Mirafloresissa tyypillisestä kana- ja ranskalaisannoksesta voi maksaa viisinkertaisen hinnan verrattuna kaupungin keskustaan. Mutta myös laatuun kannattaa kiinnittää huomiota.
Toisena päivänä halusimme maksaa lounaasta lähemmäksi sellaisen hinnan kuin mitä olimme Perulta odottaneet ekan päivän Mirafloresin 5 euron kana-annoksen jälkeen. Otimme keskustassa puolentoista euron menun. Alkuruoka perunaa jonkinnäköisessä pinaattikastikkeessa oli ok, mutta pääruoaksi sain toivomani lihan sijasta isoja läskinpaloja..nam.. Söin vain hiukan riisiä ja perunaa, joita molempia näyttää olevan lähes joka annoksessa. Mirafloresissa söimme sitten tosi hyvän illallisen mereneläviä (paikallinen kokeilemisen arvoinen kala-annos on ceviche, paloiteltua raakaa kalaa hieman tulisessa kastikkeessa, yllättävän hyvää!). Mahavaivoja on ollut hiukan, luultavasti mehusta joka oli sekoitettu kraanaveteen tms. Eikä tahdo muistaa ettei kraanavedellä kannata pestä hampaita tai laittaa suihkussa vettä suuhun..
Limassa kävimme mm. bussikierroksella näköala-paikalla, josta hyvä näkymä kaupungin yli, arkeologisessa museossa, Pachacamacin pyhässä temppelikaupungissa, sekä Huaca Puclliana-temppelin raunioilla, joissa miehet kunnostivat paikkaa samalla tyylillä kuin Asterixissa orjat rakentavat temppeleitä. Temppeli on rakennettu kirjahylly-tyylillä, joka on kestänyt hyvin maanjäristyksissä.
Kuvia pääsette katsomaan klikkaamalla tästä ja tästä.
Seuraavaksi suuntaamme Paracasin kansallispuistoon.