Laos
Emme onnistuneet ylittämään Kambodzan ja Laoksen rajaa maksamatta dollaria per nuppi siitä, että Laoksen puolen rajavirkailija suostui leimaamaan passimme. Yritimme ensin olla maksamatta, mutta jouduimme tämän vuoksi odottamaan kauan, ja sitten uhkasivat peruuttaa viisumimme mikäli emme maksaisi. Yleensä tällä rajalla kuulemma joutuu maksamaan molempien puolten virkailijoille.
Ensiksi pistäydyimme päiväksi rajan läheisyydessä sijaitsevalle 4000 saareksi kutsutulle alueelle. Venematka Mekong-joella oli mukava. Yövyimme yhdellä pikkusaarista, jossa saimme todistaa paikallisten peseytymistä tässä ruskeassa, roskaisessa joessa. He pesevät siinä jopa hampaansakin.
Kuvat
Diaesitys
Seuraava stoppi oli Paksessa, jossa Chris “pääsi” johtamaan pienen palon sammutustöitä. Salama iski hotellimme vieressä olevaan sähkölaatikkoon, josta kimmonneet kipinät sytyttivät puun tuleen. Chris juoksi paikalle ensimmäisten joukossa ja käski hotellin hätääntyneitä työntekijöitä hakemaan vaahtosammuttimia, ja opasti niiden käytössä. Hotellin omistaja tarjosi meille palkaksi hedelmäpirtelöt, koska työntekijät olivat kehuneet hänelle Chrisin toimintaa. Hotellin omistaja kertoili meille tuskaillessamme internet-yhteyden kanssa, että hän maksaa 1Mb yhteydestä 240 USD /kuussa, ja se ei ollenkaan takaa että yhteys toimii. Laoksessa (ja Kambodzassa) on ollut reissumme huonoimmat nettiyhteydet, joten olemme julkaisujen kanssa myöhässä.
Kuvat
Diaesitys
Kerrankin hiljaisella yöbussilla jatkoimme Vientianeen. Yksi ärsyttävä asia Kaakkois-Aasiassa on se, että bussiasemat sijaitsevat aina kaupunkien laitamilla keskustan sijaan, ja olet näin aina pakotettu menemään majapaikkaasi tuk tukilla. Vientianen bussiasemalla kyselimme aamuvarhain keskustan sijaintia Australialaiselta naiselta ja Israelilaiselta mieheltä, ja päädyimme keskustelemaan heidän kanssaan maailman menosta tunneiksi. Vientiane on mukavan kokoinen pääkaupunki. Kuten tavallista, kävelimme ympäriinsä kierrellen nähtävyyksiä, vaikka tuk tukit kovasti aina pysähtelevät viereemme tarjoamaan kyytiä.
Kuvat
Diaesitys
Ruukkujen tasanko sijaitsee pikkukaupunki Phonsavanin lähistöllä. Nautimme kovasti hiljaisilla kukkuloilla kävelystä, ja totesimme jälleen kerran että tällaiset tungoksettomat, luonnon keskellä sijaitsevat nähtävyydet ovat olleet reissullamme niitä joista olemme pitäneet eniten.
Kuvat
Diaesitys
Luang Prabangiin jumituimme pitemmäksi aikaa kuin oli suunniteltu, koska meillä oli mukavaa seuraa ja ruoka oli hyvää (no aasialainenkin joo, mutta Coconut – ravintolasta sai Aasian parhaat hampurilaiset :) )
Kuvat
Diaesitys
Meidän piti myös palata Kuang Si:n upeille vesiputouksille toiseksi päiväksi, koska ensimmäisenä uinti-ja rentoutumispäiväksi varattuna päivänä päädyimme vahingossa vaeltamaan sademetsään.
Kuvat
Diaesitys
Laoksessa näimme enemmän munkkeja kuin missään muussa maassa. Etenkin nuoria poikia. He eivät välttämättä ole valinneet munkkeuttaan itse, vaan osa on munkkeja koska se on ylpeydenaihe heidän perheelleen, tai toiset siksi koska ovat köyhiä. Jotkut temppelit tarjoavat ilmaista englanninopetusta, ja mekin pääsimme keskustelemaan englantia opettelevien poikien kanssa. Munkkeus ei ole heille välttämättä elinikäinen sitoumus, vaan hyvä välivaihe elämässä opetella sosiaalisia taitoja sekä kurinalaisuutta. Ei ihan helppoa, heidän pitää herätä aikaisin ja syödäkseen saavat vain riisiä muutaman kerran päivässä. Luang Prabangissa yksi nähtävyys on munkkien riisialmujen kerääminen kyläläisiltä aamutuimaan.
Laoksen rauhaa rikkoo nykyään rakennustöiden ja paikallisten aikaisten herätysten lisäksi huonosti käyttäytyvät reppureissaajat, jotka menevät lomalle vain ryyppäämään. Osa heistä ei valitettavasti kunnioita ketään eikä mitään, ja ovat siksi häiriöksi muille. Laoksessa on voimassa mielenkiintoisia turismin kasvun myötä asetettuja sääntöjä, kuten Luang Prabangissa se, että ravintoloissa ei saa soittaa länsimaista musiikkia, ja että kaikkien tulee olla takaisin hotellilla klo 23.30 mennessä.
Kuvat
Diaesitys
Nyt ylitämme jälleen Mekongin ja rajan tällä kertaa Thaimaaseen.