Khrys weblog

Australiassa emme missään nimessä halunneet jättää väliin Suurella Valliriutalla käyntiä. Emme vaan tienneet ollenkaan minne kannattaisi lentää, koska riutta on yli 2000 kilometriä pitkä ja mahdollisuuksia monia. Retkiä tehdään ainakin Mackaystä, Cairnsistä ja Port Douglasista. Muutaman vinkin perusteella valitsimme summamutikassa kauimmaisena olevan Port Douglasin. Myöhemmin olimme tosi tyytyväisiä valintaamme, koska Port Douglas on noista kolmesta pienin paikka, vain muutamasta kadusta koostuva rauhallinen lomakylä. Cairns on myös ihan viehättävä, pieni kaupunki, mutta ihan eri maailma kuin Port Douglas. Mackaystä emme tykänneet, tosi iso kaupunki, josta oli vaikea löytää edes rantaa. Cairnsin hyvä puoli on se, että sieltä riutalle järjestetään myös useamman päivän retkiä, Port Douglasista tietääksemme vain päiväretkiä (ei varma tieto).

Vietimme Port Douglasissa kokonaisen viikon huilaten ja nauttien paikallisista meren antimista. Port Douglasissa on pitkä, hieno hiekkaranta. Emme valitettavasti voineet uida meressä, koska marraskuusta kesäkuulle asti Queenslandin trooppisissa vesissä elelee vaarallisen myrkyllisiä kuutiomeduusoja. Tällöin uiminen on sallittu vain pienen pienellä verkotetulla alueella tai suojapuku päällä. Hotellillamme oli onneksi useampi uima-allas. Sää ei kuitenkaan ollut meille suosiollinen, vaan enimmäkseen pilvinen ja sateinen, ja jouduimme odottelemaan valliriutalle pääsyä. Odotellessa kävimme krokotiiliristeilyllä viereisellä joella. Yksi krokotiileista antoi kunnon näytöksen hyökkäilemällä kalojen kimppuun.
   
Kuvat
Diaesitys

Teimme riutalle yhden päiväretken. Venematka sinne kestää pari tuntia ja reissu maksaa lähemmäs parisataa euroa per nuppi, sukellus enemmän, joten kerta sai riittää. Snorklaaminen/sukellus riutalla oli ehdottomasti yksi koko reissumme kohokohdista. Näimme lukuisia erilaisia, erivärisiä kaloja ja koralleja. Upeimmista kaloista mainittakoon Finding Nemo – elokuvasta tutut vuokkokalat (clown fish), sekä valtavan kokoiset, hassuotsaiset Napoleon Wrasset. Meitä ihmetyttivät myös jättimäiset, pari metriä leveät simpukat. Minulla oli yllättäen snorklaten paras tuuri haiden suhteen, ja näin hain pari kertaa, enemmän kuin pojat sukeltaen. Pieniä vaarattomia riuttahaita, mutta aika sykähdyttävä kokemus kuitenkin. Enkä panikoinut yhtään :).
Meidän vedenkestävä halpiskamera meni rikki kesken kaiken, joten jouduimme ostamaan ammattivalokuvaajan ottamat kuvat. Tosi mukava matkamuisto kieltämättä hyvälaatuiset kuvat.
   
Photos
Slideshow

Jonaksen palattua Ruotsiin meidän piti päästä Brisbaneen josta meillä olisi seuraava lento. Lennot olivat melko hintavia (yleensä Australian sisällä on halvempi lentää kuin mennä bussilla), ja koska meillä oli vielä kymmenen päivää aikaa, olisi ajaminen hyvä vaihtoehto. Vuokra-autot vaan olivat vähissä ja kalliita, mutta onnistuimme löytämään loistavan diilin, jossa saimme ajaa matkailuauton Cairnsistä Brisbaneen pelkän bensan ja lisävakuutuksen hinnalla. Ehtona oli että 1740 kilometrin matka piti taittaa neljässä päivässä. Koska sallittu kilometrimäärä oli myös rajoitettu, emme lähteneet tavoittelemaamme autioon sisämaahan, vaan ajoimme alas suorinta rannikkotietä. Ajoin koko matkan koska Chrisin ajokortti jäi ilmeisesti hostelliin Tasmaniassa. Matka taittui helposti ja kulki halki banaaniviljelmien, sokeriplantaasien, savannien ja rantojen.
   
Kuvat
Diaesitys

Perille päästyämme kuulimme olleemme onnekkaita, koska Brisbanessa oli edellisten päivien aikoina ollut pahimmat rankkasateet ja tulvat vuosikymmeniin, teitä oli suljettu ja ihmiset eivät päässeet koteihinsa. Tämä jatkui ympäröivillä alueilla vielä monta päivää, ja mm. rantoja evakuoitiin. Me ihmettelimme koko hössäkkää hotellihuoneemme telkkarista, koska emme olleet nähneet sateista jälkeäkään. Onnistuneen Australian osuutemme päätti mukava illallinen Boliviassa tapaamamme australialaispariskunnan kanssa.
   
Photos
Slideshow