Australia (2/4): Victoria
Tasmaniasta palasimme Melbourneen, josta vuokrasimme auton päämääränä ajaa Brisbaneen kymmenessä päivässä. Melbourne on mukava kaupunki, jossa on paljon vanhoja ja uusia rakennuksia sopivassa suhteessa. Ravintoloita löytyy melkein maailman joka kolkasta, ja ostosmahdollisuudet ovat houkuttelevat. Minä halusin ostaa mekon ja vietin päivän kierrellen kauppoja sillä aikaa kun pojat kävivät Melbournen akvaariossa. Vaikka en ole mikään himoshoppaaja, niin välillä tietysti harmittaa matkan varrella se, ettei voi ostella kaikenlaista koska ei mahdu laukkuun. Yleisesti kun lähes joka maassa olisi halvempaa kuin kotona. Onnekseni (tai enempi Chrisin onneksi :)) en ymmärrä nykyajan muodin päälle, joten enpä kyllä löytäisikään paljoa ostettavaa. Näin kävi myös mekon kanssa Melbournessa, suurin osa valikoimasta oli liian lyhyttä englantilaiseen tyyliin, taikka tarkoitettu aasialaisten kokoisille, joita Australiassa asuu paljon. Katukuva Melbournessa on puoliksi aasialaista ihmisineen ja aasialaisine ravintoloineen.
Melbournesta suuntasimme aluksi etelään Philipin saarelle katsomaan sinisiä pikku pingviineitä, joita olimme vilauksilta jo nähneet Uudessa Seelannissa sekä Tasmaniassa. Ero tällä kertaa olisi, että näkisimme niitä sadoittain. Philipin saari on kuuluisa pingviiniparaatiksi kutsutusta spektaakkelista, jossa maksua vastaan pääsee rannalle rakennettuihin katsomoihin seuraamaan pingviinien maihinnousua. Tämä kokemus oli todella mahtava. Yht’äkkiä vesirajasta nousee aivan samanaikaisesti kymmeniä pikku päitä. Pingviinit nousevat rannalle ja alkavat tepastella kohti pesiään. On aivan hiljaista. Ensimmäisen joukon saavuttaessa katsomon reunan sama toistuu uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen. Ainakin kymmenen kertaa. Niitä on satoja, jopa tuhansia. Pingviinit tallustavat yksi toisensa jälkeen katsomon ohi, ja pääsemme ihailemaan niitä metrin päästä. Kun ne saapuvat rinteissä puskissa sijaitseviin pesiinsä partnereidensa luokse, alkaa omalaatuista kurlutusta kuulumaan sieltä täältä. Joillekin tulee tappelu, koska toisen poissaollessa pesään on ilmestynyt kilpailija, ja on epäselvää että kenellekäs pesä kuuluukaan. Ihmettelemme, miksi pingviinit yhä pesivät tällä paikalla, huolimatta siitä että ihmiset pällistelevät niitä illasta toiseen. Ehkä niillä ei ole vaihtoehtoa, ja ovat tietysti jo tottuneet ihmisiin. Jotkut ovat vain niin käsittämättömän typeriä ja huutelevat eläinraukoille kuin koiralleen. Pingviinejä ei (onneksi) saa valokuvata, joten meillä ei vieläkään ole kuvaa näyttää teille näistä maailman pienimmistä pingviineistä. Joten tämä teidän on mentävä kokemaan itse :).
Philipin saarella kävimme myös suojellulla alueella bongaamassa suloisia koaloita. Ne näyttävät suurilta pehmoleluilta. Koalat saavat ravinnostaan, eukalyptuksen lehdistä niin vähän energiaa, että ne eivät paljoa liiku, ja nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa!
Matkalla Brisbaneen halusimme nähdä muutakin kuin vain rannikkoa, joten poikkesimme Australian alpeille katsomaan onnistuisimmeko löytämään Australiasta lunta. Aluksi epäilytti, koska emme nähneet mitään vuorten tapaistakaan. Sitten oli pakko uskoa että kai siellä on lunta oltava saapuessamme tielle, joka oli suljettu siellä viikko sitten(!) sataneen lumen vuoksi. Alppien läpi oli kyllä toinenkin reitti, jota pääsimme jatkamaan, mutta olisi ollut ihan kiva kuulla suljetusta tiestä turisti-infosta, joka vallan suositteli kyseistä mutkaista tietä, jonka vuoksi päädyimme ajamaan 80 kilometriä ylimääräistä…
No, ehdimme onneksi juuri ja juuri ennen pimeää vielä autiona olevan hiihtokeskuksen luokse pyörittelemään parit lumipallot ja ottamaan valokuvat. Se riitti, koska ylhäällä oli niin kylmä, että aloimme jo kaipaamaan trooppiseen lämpöön.